Blogi
Maria
 
Tyyster
Mie oon niit ilosii karjalaisii! Olen kolmenkympin ylittänyt pienen pojan äiti ja koululaispojan äitipuoli Säkylästä. Elämme kiireistä muusikko- ja hyvinvointialan vanhempien elämää. Musiikki on minulle tärkeää ja nyt perhe, liikunta sekä hyvinvointi ovat ottaneet samankaltaista paikkaa elämässäni. Armeijan käyneenä ja maatilan tyttärenä juuret ovat syvällä Suomessa.
23.4.2019 9.41

Erinomaisvointi: Älykäs maailma – hyvis vai pahis?

Teknologia kehittyy ja nykyään kaiken voit saada itsellesi vain napin painalluksella. Kannettavasta matkapuhelimesta on yhtäkkiä tullut varsinainen ostoskeskus, tai oikeastaan kokonainen sosiaalisen elämän alusta. Sen myötä oletus siitä, että olemme jatkuvasti tavoitettavissa, on tullut jäädäkseen.

En­nen oli kir­je­pos­ti, jota kaut­ta vas­taus­ta saat­toi jou­tua odot­ta­maan viik­ko­ja. Nyt ovat teks­ti­vies­tit, jois­sa vas­taus tu­lee se­kun­neis­sa. Toi­saal­ta se hel­pot­taa mo­nia asi­oi­ta työn­te­os­sa ja luo uu­sia työ­mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta toi­saal­ta se voi ai­heut­taa sen käyt­tä­jil­le ah­dis­tus­ta ja stres­siä. Hur­jaa, hie­noa ja sa­mal­la vä­hän pe­lot­ta­vaa.

Olen miet­ti­nyt pal­jon ih­mis­ten ai­to­ja koh­taa­mi­sia ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja ny­kyi­ses­sä yh­teis­kun­nas­sa. Jo nyt huo­maa, et­tei vält­tä­mät­tä osa­ta tai us­kal­le­ta sa­noa asi­oi­ta kas­vok­kain, vaan käy­te­tään mie­luum­min jo­tain so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vaa. Jat­ku­vas­ti maa­il­maa ke­hi­te­tään vain enem­män koh­ti te­ko­ä­lyä, jo­ten to­del­lis­ten vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen tie­toi­nen opet­te­lu ja käyt­tö oli­si mie­les­tä­ni elin­tär­ke­ää. Ih­mi­nen on poh­jim­mil­taan lau­mas­sa viih­ty­vä, jo­ten ihan yk­sin meis­tä ei pär­jää ku­kaan ko­vin pit­kään. Ih­mi­nen tar­vit­see luon­tai­ses­ti hy­väk­syn­tää, kes­kus­te­lua, sekä toi­sen ih­mi­sen läs­nä­o­loa ja kos­ke­tus­ta. Kes­kus­te­lua ja hy­väk­syn­tää voit saa­da myös tek­no­lo­gi­an avul­la, mut­ta läs­nä­o­lo ja kos­ke­tus ovat­kin sit­ten asia erik­seen.

Ruudut ja sen tapahtumat vievät helposti mukanaan, hämärtäen aikakäsityksen.

Ruudut ja sen tapahtumat vievät helposti mukanaan, hämärtäen aikakäsityksen.

ljubaphoto

Ny­ky­ään pu­hu­taan pal­jon syr­jäy­ty­mi­ses­tä. Pa­hoin kui­ten­kin pel­kään, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa on­gel­ma vain kas­vaa sen myö­tä, kun kaik­ki on saa­ta­vil­la suo­raan ko­ti­o­vel­le il­man, et­tä si­nun tar­vit­see kes­kus­tel­la ke­nen­kään kans­sa, saa­ti ta­va­ta mui­ta ih­mi­siä. So­si­aa­li­sen me­di­an kaut­ta voi kuka ta­han­sa il­mais­ta it­se­ään, ihan mi­ten ta­han­sa. Voit sa­noa ke­nel­le ta­han­sa, mitä mie­leen tu­lee, koh­taa­mat­ta vas­taa­not­ta­jaa tai tä­män tun­tei­ta. Moni pur­kaa omaa pa­haa oloa tun­te­mat­to­miin, käyt­tä­mät­tä edes omaa ni­me­ään jul­kai­sus­sa. Ne­ga­tii­vi­nen vi­ha­pu­he, kiu­saa­mi­nen ja ver­tai­lu ovat rä­jäh­tä­neet kä­siin so­si­aa­li­sen me­di­an myö­tä. Tämä on mie­les­tä­ni ää­rim­mäi­sen huo­les­tut­ta­vaa ja pe­lot­taa­kin, mi­hin se jat­kos­sa vie­lä vie. Mitä mei­dän lap­sem­me ja nuo­rem­me op­pi­vat maa­il­mas­ta, to­del­li­suu­des­ta ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dois­ta, jos he nä­ke­vät päi­vit­täin ruu­dul­ta mitä kum­mal­li­sim­pia asi­oi­ta?

Pe­li­maa­il­ma, suo­ra­tois­to­pal­ve­lut ja so­si­aa­li­nen me­dia ovat ai­van oma maa­il­man­sa. Nii­hin voi hel­pos­ti upo­ta tun­neik­si ja jopa päi­vik­si. Pa­e­ta to­del­li­suut­ta. Se voi ta­pah­tua il­man, et­tä edes ha­lu­aa näin ta­pah­tu­van. Jän­ni­tys, ais­te­ja sti­mu­loi­vat ta­pah­tu­mat, tun­ne­ko­ke­muk­set ja unel­mien maa­il­mat vie­vät hel­pos­ti mu­ka­naan. Tut­ki­tus­ti tämä voi ai­heut­taa fyy­si­siä oi­rei­ta mm. sil­miin, sel­kään ja koko krop­paan; ke­hi­tys­häi­ri­öi­tä ai­vois­sa; tun­ne­häi­ri­öi­tä ja mui­ta hen­ki­siä ke­hi­tys­häi­ri­öi­tä; jopa on­net­to­muuk­sia, sekä tie­ten­kin vah­vaa riip­pu­vuut­ta. Kyse ei siis ole mis­tään pik­ku­ju­tus­ta. Lap­sil­le, sekä ai­kui­sil­le ruu­duil­la vie­tet­ty ai­ka voi ol­la hai­tal­lis­ta, jos se vie ison osan päi­väs­tä ja hait­taa to­del­lis­ta elä­mään. Pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa jopa to­del­li­nen elä­mä ja se, mi­ten se pi­täi­si elää so­vus­sa mui­den kans­sa, hä­mär­tyy.

Nettikiusaaminen on nykyään liian yleistä.

Nettikiusaaminen on nykyään liian yleistä.

ljubaphoto

Teen it­se pal­jon töi­tä tie­to­ko­neel­la ja pu­he­li­mel­la. Il­man nii­tä en tu­li­si toi­meen. Il­man so­si­aa­lis­ta me­di­aa mai­nos­vä­li­nee­nä, en tu­li­si toi­meen. Tämä on­kin siis ai­ka kink­ki­nen ti­lan­ne var­mas­ti mo­nel­le.

La­ta­sin it­sel­le­ni pu­he­li­meen so­vel­luk­sen, joka mit­taa ruu­tu­ai­kaa­ni. Oli jän­nä huo­ma­ta, et­tä jo pel­käs­tään se tie­to, et­tä sitä mi­ta­taan, vä­hen­si pu­he­li­me­ni tur­haa käyt­töä. Tuli sel­lai­nen ”iso­ve­li val­voo”-fii­lis. Toi­nen tie­toi­nen va­lin­ta, jon­ka tein oli vä­hen­tää suo­ra­tois­to­pal­ve­luis­ta sar­jo­jen kat­se­lua. Huo­ma­sin, et­tä jäin hel­pos­ti kiin­ni ku­vi­tel­tui­hin ta­ri­noi­hin, mie­tin nii­tä vä­lil­lä myös kat­se­lun ul­ko­puo­lel­la sekä koin erit­täin vah­vo­ja tun­ne­re­ak­ti­oi­ta ta­ri­noi­den ta­pah­tu­mis­ta.

Näin hel­pos­ti saat­taa ajau­tua ulos omas­ta to­del­li­ses­ta elä­mäs­tä. Täl­löin et ole läs­nä omas­sa elä­mäs­sä, it­sel­le­si, et­kä myös­kään lä­hei­sil­le­si. Kui­ten­kin toi­sen ih­mi­sen läs­nä­o­lo, vuo­ro­vai­ku­tus ja kos­ke­tus on meil­le elin­tär­keä asia.

Seu­raa si­nä­kin omaa ruu­tu­käyt­täy­ty­mis­tä­si ja sitä, mitä se ai­heut­taa. Tee tie­toi­sia va­lin­to­ja sen vä­hen­tä­mi­sek­si, jos se tun­tuu vie­vän si­nul­ta lii­kaa ai­kaa ja läs­nä­o­loa. Täs­sä­kin asi­as­sa jäl­leen voi to­de­ta, et­tä tu­lee et­siä se ”Kul­tai­nen kes­ki­tie”.

Ke­vät tu­lee ko­his­ten, luon­to he­rää ja uut­ta elä­mää pus­kee joka nur­kas­ta. Mene siis ulos ja is­tu tai kä­ve­le het­ki il­man mi­tään muu­ta häi­ri­ö­tä. Vain kuun­te­le, kat­se­le ja ais­ti, mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu. Mitä si­nul­le ta­pah­tuu? Mitä si­nul­le kuu­luu?

Mene ulos aistimaan luonnon heräämistä!

Mene ulos aistimaan luonnon heräämistä!

Iha­naa ke­vät­tä!

Ota kantaa