Olisiko Kauttuanmetsää kaadettu, jos tekoäly olisi tehnyt päätökset? Vastata voi Nykäsen Matin tyyliin ehkä tai sitten ehkä ei.

Ky­sy­mys pomp­sah­ti mie­leen lu­kies­sa­ni jut­tua sii­tä, voi­ko te­ko­ä­ly eli siis kone teh­dä tu­le­vai­suu­des­sa po­liit­ti­sia pää­tök­siä. Oli­si se hui­maa, jos äly­ko­ne miet­ti­si Hin­ner­jo­en ka­tu­va­lo­ja, Soup­paan ris­teyk­sen maa­kaup­po­ja tai Eu­ran yh­teis­kou­lun pi­han ka­tos­han­kin­taa. Val­lan jän­nit­tä­vää oli­si ol­lut näh­dä te­ko­ä­lyn kan­ta taan­noi­seen kun­ta­lii­tos­hank­kee­seen.

Kyl­lä­hän kone voi­si noi­ta miet­tiä ja tuot­taa pal­jon tie­toa pää­tök­sen­te­on poh­jak­si. Ei se oi­ke­as­taan ole edes hui­maa, vaan ihan jär­ke­vää. Ny­ky­ai­ka­na kun tuo­ta tie­toa on tar­jol­la niin pal­jon, et­tä äly­käs­kään ih­mi­nen ei tah­do kaik­kea omak­sua. Tie­don ke­rää­mi­nen eri läh­teis­tä on ih­mis­voi­min älyt­tö­män ras­kas­ta puu­haa. Kone las­kee ja yh­dis­tää asi­oi­ta na­no­se­kun­neis­sa.

Oi­ke­as­taan hui­mak­si asi­an te­kee vas­ta se, jos ko­neen an­ne­taan myös teh­dä pää­tök­siä. Vas­ta sil­loin te­ko­ä­ly to­del­la te­ki­si po­li­tiik­kaa. Jos val­tuus­to­sa­lis­sa is­tui­si vie­lä ro­bot­tien si­jas­ta ih­mi­siä eli po­lii­tik­ko­ja, oli­si mu­ka­vaa sa­noa pää­tös­tä kri­ti­soi­vil­le: En­hän minä, mut­ta se kone. Jos an­net­tai­siin koko hom­ma ko­ne­ä­lyl­le, ää­nes­tä­mi­sen si­jas­ta kone va­lit­si­si kun­ta­lai­sis­ta par­haat päät­tä­jät. Meis­tä on jo nyt ver­kos­sa tie­toa enem­män kuin osaam­me aa­vis­taa. Sii­hen kun li­sät­täi­siin kan­sa­kou­lun vii­den­nen luo­kan ke­vät­to­dis­tus, niin kone oli­si val­mis hoi­ta­maan vaa­lit. Vaa­li­ko­neet ovat kai jo pik­ku­as­kel tä­hän suun­taan.

Joka ta­pauk­ses­sa te­ko­ä­lyä tul­laan käyt­tä­mään yhä laa­jem­min ja mo­nil­la elä­mä­na­lu­eil­la. Äs­ket­täin Eu­ras­sa vie­rail­lut MTV-Uu­tis­ten pää­toi­mit­ta­ja Tomi Ei­no­nen ker­toi, et­tä ro­bo­tit kir­joit­ta­vat jo jut­tu­ja tie­do­tus­vä­li­nei­siin. Eh­kä teks­ti ei ole ko­vin vä­ri­käs­tä, mut­ta Ei­no­sen mu­kaan on mah­do­ton­ta erot­taa ih­mi­sen ja ro­bo­tin te­ke­mät ju­tut. On mah­dol­lis­ta, et­tä esi­mer­kik­si jää­kiek­ko-ot­te­lus­ta kone vä­sää suit­sait se­los­tuk­sen päi­vän leh­teen. Koh­dal­laan ovat maa­lit ja jää­hyt. Oli­si var­maan mah­dol­lis­ta, et­tä ro­bot­ti kir­joit­tai­si jopa eril­li­set ta­ri­nat Lu­kon ja Äs­sien nä­kö­vink­ke­lis­tä. Eh­kä kir­joit­taa­kin?

Kun da­ta­pil­vis­tä tul­laan alas maan­ka­ma­ral­le, niin po­liit­ti­nen pää­tök­sen­te­ko säi­lyy vie­lä ih­mi­sil­lä. Tois­tai­sek­si te­ko­ä­ly on vain en­tis­tä ke­hit­ty­neem­pi tie­to­ko­ne, joka an­taa mah­ta­vat mah­dol­li­suu­det koo­ta tie­to­ja pää­tök­sen­te­on poh­jak­si. Sen si­jaan se ei pys­ty li­sää­mään pää­tök­sen­te­koon tun­tei­ta, mo­raa­lia ja tah­to­ti­lo­ja. Po­li­tii­kas­sa sil­loin täl­löin teh­dään pää­tök­siä sa­vik­ko­lai­sen sa­nan­par­ren mu­kaan: Ko jär­ki lop­puu, ni men­nään pe­ri­aat­tei­siin.

Näin me ajat­te­lem­me NY­KY­TIE­DON mu­kaan. Ih­mis­po­lo kun on ar­mot­to­man huo­no en­nus­ta­maan tek­nis­tä ke­hi­tys­tä. Klas­si­nen esi­merk­ki on Keh­ruu-Jen­nyn kek­si­mi­nen 1700-lu­vul­la. Ja­mes Harg­re­a­ves oli saa­nut ai­kaan ko­neen, joka keh­rä­si pe­rä­ti kah­dek­saa lan­kaa sa­ma­nai­kai­ses­ti. No täs­tä­hän jot­kut rai­vos­tui­vat niin et­tä mou­ka­roi­vat ky­sei­siä ”ro­bot­te­ja” al­ku­te­ki­jöi­hin­sä.