Blogi
Katri
 
Mäenpää
Olen Katri Mäenpää, kolmilapsisen perheen äiti Ulvilasta. Koen kuitenkin olevani osittain myös säkyläläinen, koska meillä on mökki Vahoniemessä. Mökki on aina ollut minulle tärkeä paikka, sen vuoksi se päätyi myös blogini aihepiiriksi. Olen viettänyt mökillä ja sen vieressä sijainneessa mummulassa kaikki lapsuuteni kesät. Olen polskinut Pyhäjärvessä järvisyyhystä välittämättä. Ja nyt omat lapset jatkavat polskimista. Meidän mökillä saunan veranta on toiminnan keskipiste, siksi se on myös blogini nimessä.
7.7.2018 8.00

Sanomisia saunan verannalta: Elämyksiä luonnosta

En ole ehtinyt mökkeilemään juhannuksen jälkeen, koska olimme Pitkis-leirillä Kokemäellä. Juhannuksena tuli kuitenkin kuvailtua maisemia ja erityisesti niittykukkia.

Tänä ju­han­nuk­se­na oli kyl­mä. Var­sin­kin ju­han­nu­saat­to­na pu­hal­si sel­lai­nen pu­hu­ri, et­tä mie­het ri­pus­ti­vat pres­sut gril­li­ka­tok­sen ym­pä­ril­le tuu­li­suo­jak­si. Vii­kon­lo­pun ai­ka­na tuu­li kui­ten­kin tyyn­tyi ja sää läm­pe­ni hie­man. Tar­ke­nim­me lenk­keil­lä ran­nal­la ja lä­hiym­pä­ris­tös­sä.

Vaik­ka ju­han­nus­tai­at jäi­vät tänä vuon­na te­ke­mät­tä, muis­tin, mi­ten olem­me usei­na vuo­si­na mök­ki­tien pien­ta­reel­ta ke­rän­neet kuk­ka­sia ve­ran­nan pöy­däl­le. Yh­te­nä ke­sä­nä, kun olin noin 10-vuo­ti­as, ke­rä­sim­me äi­ti­ni kans­sa suu­ret kim­put kuk­kia tien vie­rus­tal­ta. Kim­put oli­vat iha­nan vä­rik­käi­tä ja lai­toim­me ne mö­kil­lä mal­jak­koon. Myö­hem­min olo ei kui­ten­kaan ol­lut yh­tä iha­na, kos­ka he­rä­sin kes­kel­lä yö­tä sii­hen, et­tä kurk­kuu­ni sat­tui. He­rä­tin äi­din­kin, sil­lä mi­nul­le oli kas­va­nut ka­nan­mu­nan ko­koi­nen pat­ti kau­laan.

Aa­mul­la me­nim­me näyt­tä­mään pat­tia Sä­ky­län ter­veys­kes­kuk­seen. Saim­me jo­ta­kin lää­ket­tä ja seu­raa­va­na päi­vä­nä pat­ti oli ka­don­nut. En muis­ta, joh­tui­ko pat­ti al­ler­gi­ses­ta re­ak­ti­os­ta vai joi­den­kin niit­ty­kuk­kien myr­kyl­li­syy­des­tä, mut­ta tä­män jäl­keen olen muis­ta­nut pes­tä kä­det huo­lel­li­ses­ti kuk­kien ke­rää­mi­sen jäl­keen. Ja ku­kat ovat pää­ty­neet ai­na mal­jak­koon, ei­vät tyy­nyn al­le.

Luonto liikuttaa

Olim­me en­sim­mäis­tä ker­taa El­me­rin kans­sa vii­me vii­kol­la Pit­kik­sel­lä per­he­lei­ril­lä. Lei­rin tee­ma­na oli luon­to lii­kut­taa. Lei­rin teh­tä­vät oli­vat niin haus­ko­ja ja El­me­ri tyk­kä­si niis­tä ko­vas­ti, et­tä ajat­te­lin hyö­dyn­tää nii­tä myö­hem­min myös mö­kin lä­hi­luon­nos­sa.

Eri­tyi­sen haus­ka oli luon­to­pol­ku, jon­ka var­rel­la oli eri­lai­sia pie­nil­le lap­sil­le so­pi­via teh­tä­viä. Teh­tä­vis­sä sai käyt­tää mo­nia ais­te­ja.

Vä­lil­lä olim­me le­pa­koi­ta. Niil­lä on eri­tyi­sen tark­ka kuu­lo. Niin­pä sei­soim­me kes­kel­lä met­sää ai­van liik­ku­mat­ta ja kuun­te­lim­me, mil­lai­sia ää­niä kuu­lui. Olim­me ai­van hil­jaa, vaik­ka hyt­ty­set ini­si­vät kor­vis­sa. Mut­ta kuu­lim­me pal­jon mui­ta­kin ää­niä: lin­tu­jen lau­lua, tuu­len su­hi­naa, ok­sien ra­sah­te­lua…

Toi­sel­la ras­til­la olim­me kot­ta­rai­sia ja teim­me kä­sis­täm­me kii­ka­rit. Kat­se­lim­me met­sää kii­ka­rien läpi ja ero­tim­me yk­si­tyis­koh­tia ai­van eri ta­val­la kuin ta­val­li­ses­ti kat­se­le­mal­la. Yh­del­lä ras­til­la olim­me ket­tu­ja ja käy­tim­me tark­kaa ha­ju­ais­tia. Hais­te­lim­me eri­lai­sia kuk­kia, pui­ta, leh­tiä, neu­la­sia, sam­mal­ta ja jopa ki­viä.

Eri­tyi­sen haus­ka El­me­rin mie­les­tä oli teh­tä­vä, jos­sa lei­kim­me pöl­lö­jä. Lap­si oli pöl­lö ja meni puun taak­se hu­hui­le­maan. Ai­kui­nen oli kai­ku, joka vas­ta­si pöl­lön hu­hui­luun. Vaih­doim­me myös roo­le­ja, jol­loin lei­kis­tä tuli erään­lai­nen pii­lo­leik­ki. Hu­huu, hu­huu.

Luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on lap­sil­le hy­vää ja mie­le­käs­tä lii­kun­taa. Lap­set pää­se­vät kii­pei­le­mään ki­vil­le ja pui­hin. He hyp­pi­vät, pomp­pi­vat, juok­se­vat ja tut­ki­vat asi­oi­ta. Ai­kui­sil­le­kin luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on tär­ke­ää. Luon­to rau­hoit­taa, työ­a­si­at ja ar­jen as­ka­reet unoh­tu­vat vä­häk­si ai­kaa. Met­sä­ret­ket tu­le­vat var­mas­ti kuu­lu­maan vie­lä tä­män ke­sä­lo­man oh­jel­maan.

Ota kantaa