Blogi
Katri
 
Mäenpää
Olen Katri Mäenpää, kolmilapsisen perheen äiti Ulvilasta. Koen kuitenkin olevani osittain myös säkyläläinen, koska meillä on mökki Vahoniemessä. Mökki on aina ollut minulle tärkeä paikka, sen vuoksi se päätyi myös blogini aihepiiriksi. Olen viettänyt mökillä ja sen vieressä sijainneessa mummulassa kaikki lapsuuteni kesät. Olen polskinut Pyhäjärvessä järvisyyhystä välittämättä. Ja nyt omat lapset jatkavat polskimista. Meidän mökillä saunan veranta on toiminnan keskipiste, siksi se on myös blogini nimessä.
31.5.2018 5.46

Sanomisia saunan verannalta: ”Huh hellettä”, tokaisi vedenlämmittäjä

Altaanlämmityspuuhissa.

Altaanlämmityspuuhissa.

Viime viikonloppu oli sään puolesta mitä loistavin mökkeilylle. Vahoniemessä lämpötila kohosi hellerajan tuntumaan. Mutta koska viime viikonloppu oli ensimmäinen kesäinen viikonloppu mökillä, oli edessä hikinen puuha; uima-altaan täyttö.

Kun olin lap­si, ui­ma-al­las täy­tet­tiin jär­vi­ve­del­lä. Joka ke­vät, kun jäät su­li­vat, isä kah­la­si jär­veen vie­mään ve­si­let­kun pää­tä. Vä­lil­lä let­kua vie­tiin sou­tu­paa­til­la, mut­ta sii­nä­kin tu­los oli sama. Hom­mas­ta ei sel­vin­nyt kas­tu­mat­ta.

Mök­kim­me ei ole ran­nas­sa, vaan ran­nas­ta mö­kil­le on mat­kaa noin 250 met­riä. Mö­kin ja ran­nan vä­lis­sä oli mei­dän mum­mu­la, jos­sa oli ve­si­pump­pu. Kun ve­si­let­kun pää oli jär­ves­sä, al­koi jän­ni­tys. Pum­pun käyn­nis­tä­mi­ses­sä ku­lui ai­na koko päi­vä, mut­ta ai­na se kui­ten­kin läh­ti toi­mi­maan ja vet­tä saa­tiin. Ja ui­ma-al­las täyt­tyi jär­vi­ve­del­lä.

Kun mum­mu­la vaih­toi omis­ta­jaa, siir­ret­tiin ve­si­pump­pu mei­dän mö­kil­le. Mut­ta kos­ka pump­pu on nyt kau­em­pa­na ran­nas­ta, ei se jak­sa­nut pum­pa­ta vet­tä ylös as­ti. Ui­ma-al­taan täyt­töön piti kek­siä muu rat­kai­su.

Pi­täi­sit­kö ui­mi­ses­ta hyi­ses­sä ve­des­sä?

On­nek­si meil­lä on ve­si­joh­to. Mö­kin ul­ko­sei­nän ha­nas­ta tu­lee iha­nan rai­kas­ta ja puh­das­ta ve­si­joh­to­vet­tä. Ja kyl­mää. Ve­si­joh­to­ve­den läm­pö­ti­la on eh­kä nel­jä as­tet­ta. Hie­man lii­an vii­le­ää ui­mi­seen, sa­noi­sin. Eli vet­tä pi­tää läm­mit­tää.

Saunan jälkeen kävimme vielä kävelyllä ihastelemassa auringonlaskua.

Saunan jälkeen kävimme vielä kävelyllä ihastelemassa auringonlaskua.

Aloi­tin lau­an­tai­aa­mu­na ve­den läm­mit­tä­mi­sen sau­nan pa­das­sa. Sa­mal­la kyl­mää vet­tä va­lui let­kua pit­kin al­taa­seen. Pa­taan mah­tuu noin kym­me­nen äm­pä­ril­lis­tä vet­tä, joka kie­hu­va­na kan­ne­taan äm­pä­ril­lä al­taa­seen. Hy­vin yk­sin­ker­tais­ta hom­maa siis. Täy­tä pata, li­sää pui­ta, kan­na kie­hu­va vesi al­taa­seen. Ei muu­ta. Vä­lil­lä eh­tii jopa is­tah­taa sau­nan ve­ran­nal­le naut­ti­maan au­rin­gos­ta.

Noin kym­me­nen tun­tia myö­hem­min al­taan vesi näyt­tää vih­doin mu­ka­vaa lu­ke­maa: 18 as­tet­ta. Yh­tä läm­min­tä kuin jär­vi­ve­si oli päi­väl­lä mi­tat­tu­na. Ta­ka­na on pari kot­ti­kär­ryl­lis­tä pui­ta ja noin 15 pa­dal­lis­ta kie­hu­vaa vet­tä. Eli al­taa­seen tuli kan­net­tua 150 äm­pä­ril­lis­tä. Huh.

Ai­ka urak­ka, mut­ta kyl­lä kan­nat­ti. Il­lal­la pääs­tiin sau­nas­ta pu­lah­ta­maan puh­taa­seen ja so­pi­van vir­kis­tä­vään ui­ma-al­taa­seen.

Ota kantaa