Blogi
Sara
 
Nyman
Moikka! Olen Sara, 18-vuotias lukiolainen Yläneeltä. Innostun niin kirjallisuudesta, maailman parantamisesta kuin arkisesta elämästäkin. Kouluprojektien lisäksi vapaa-aikani kuluu teatterissa, isostoiminnassa, valokuvaten, politiikan maailmassa sekä kirjoja lukien. Blogissa ajatuksia sekä kotiseudulta että lukiosta käsin, ja siitä matkalta. Maaseudun elämää nuoren silmin nähtynä. Pieniä paloja ja hetkiä niin arjesta kuin juhlastakin. ”I wish my eyes could take photos.”
8.3.2018 14.30

Saran sarka: Naistenpäivä – Muutakin kuin ruusuja

Ai mistä tietää maaliskuun alun olevan käsillä? Päivän pitenemisen ja vaatekauppoihin ilmestyvien bikinien lisäksi siitä kertovat ihmisten keskusteluissa vilisevät kommentit naistenpäivästä. Saman voi kuulla niin koulussa, bussissa kuin työpaikoilla. Osa päivittelee sitä, miksi Suomen kaltaisessa tasa-arvon mallimaassa vielä tarvitaan naistenpäivää. Eikö asiat ole olleet ihan hyvin siitä asti, kun naiset saivat äänioikeuden? Toisaalta ihmettelyä aiheuttaa päivän turhamaisuus, pitääkö pelkälle suklaan ja ruusujen ostelulle omistaa kokonainen päivä? Yleensä viimeistään tässä vaiheessa joku liittyy keskusteluun mukaan kyselemään miestenpäivän perään.

Mis­tään ihan uu­des­ta mark­ki­na­päi­väs­tä ei kui­ten­kaan ole kyse: nais­ten­päi­vää on vie­tet­ty jo 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­ta läh­tien ja YK vah­vis­ti sen 1975. Päi­vää ei ole luo­tu sen ta­kia, et­tä suk­laa­ta me­ni­si enem­män kau­pak­si tai saa­tai­siin mu­ka­vaa kes­kus­te­lun ai­het­ta sii­tä, ke­nen mies muis­ti tuo­da kuk­kia ja ke­nen ei. Nais­ten­päi­vä muis­tut­taa sii­tä, et­tä maa­il­mas­sa on va­ka­via tasa-ar­vo on­gel­mia, joi­den kor­jaa­mi­sek­si on teh­tä­vä töi­tä nyt heti. Nais­ten­päi­vä on hä­tä­huu­to kai­kil­ta niil­tä, jot­ka juu­ri nyt­kin ko­ke­vat vä­ki­val­taa ja syr­jin­tää. Nais­ten­päi­vä on muis­tu­tus sii­tä, et­tä nai­set pys­ty­vät ja voi­vat teh­dä ihan mitä ta­han­sa.

Tä­män ta­kia nais­ten­päi­vää tar­vi­taan, Suo­mes­sa­kin, pu­hu­mat­ta­kaan glo­baa­lis­ta nä­kö­kul­mas­ta.

Sii­tä ää­ni­oi­keu­des­ta huo­li­mat­ta töi­tä riit­tää vie­lä Suo­mes­sa­kin. Ku­ten var­sin­kin vii­me ai­koi­na on huo­mat­tu, sek­su­aa­li­nen häi­rin­tä on niin yleis­tä, et­tä lä­hes jo­kai­nen nai­nen ko­kee sitä elä­män­sä ai­ka­na. Lain­sää­dän­töm­me puo­les­ta on ihan ok pa­kot­taa ih­mi­siä ste­ri­li­soi­maan it­sen­sä. Ei ole myös­kään niin tark­kaa, jos nais­val­tai­sil­la aloil­la mak­se­taan vä­hän vä­hem­män palk­kaa.

Tä­män ta­kia nais­ten­päi­vää tar­vi­taan, Suo­mes­sa­kin, pu­hu­mat­ta­kaan glo­baa­lis­ta nä­kö­kul­mas­ta.

Tuo­reim­pien tie­to­jen mu­kaan ny­ky­ke­hi­tyk­sel­lä su­ku­puol­ten vä­li­nen tasa-ar­vo saa­vu­tet­tai­siin 2133. Tä­män teks­tin lu­ki­jois­ta ke­tään ei tule var­mas­ti­kaan tuo­ta päi­vää nä­ke­mään. Jos tä­hän men­nes­sä ei ole maa­il­man meno huo­les­tut­ta­nut, tä­män tie­don soi­si niin te­ke­vän. On­nek­si on kui­ten­kin ole­mas­sa mui­ta­kin ta­po­ja ede­tä kuin ny­ky­ke­hi­tys. Me kaik­ki voim­me ol­la luo­mas­sa sitä ke­hi­tys­tä, jol­la su­ku­puol­ten vä­li­nen tasa-ar­vo saa­vu­te­taan huo­mat­ta­vas­ti ai­kai­sem­min. It­se ai­na­kin oli­sin mie­lel­lä­ni to­dis­ta­mas­sa sitä päi­vää.

Tuo­reim­pien tie­to­jen mu­kaan ny­ky­ke­hi­tyk­sel­lä su­ku­puol­ten vä­li­nen tasa-ar­vo saa­vu­tet­tai­siin 2133. Tä­män teks­tin lu­ki­jois­ta ke­tään ei tule var­mas­ti­kaan tuo­ta päi­vää nä­ke­mään.

Ajan, jon­ka käyt­tää lah­jois­ta va­lit­ta­mi­seen tai päi­vän tur­huu­den poh­ti­mi­seen, voi­si­kin siis käyt­tää huo­mat­ta­vas­ti hyö­dyl­li­sem­min. Kos­ka nii­tä on­gel­mia on. Mut­ta on­nek­si on myös ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­a­vat muut­taa näi­tä asi­oi­ta. Jo­kai­nen nai­sek­si it­sen­sä mää­rit­te­le­vä saa ol­la juu­ri sel­lai­nen kuin it­se ha­lu­aa, ku­ten kaik­ki muut­kin. Oli nais­ten­päi­vä tai ei.

Ja mies­ten­päi­vä on sit­ten 19.11.

Ota kantaa