Blogi
Sara
 
Nyman
Moikka! Olen Sara, 18-vuotias lukiolainen Yläneeltä. Innostun niin kirjallisuudesta, maailman parantamisesta kuin arkisesta elämästäkin. Kouluprojektien lisäksi vapaa-aikani kuluu teatterissa, isostoiminnassa, valokuvaten, politiikan maailmassa sekä kirjoja lukien. Blogissa ajatuksia sekä kotiseudulta että lukiosta käsin, ja siitä matkalta. Maaseudun elämää nuoren silmin nähtynä. Pieniä paloja ja hetkiä niin arjesta kuin juhlastakin. ”I wish my eyes could take photos.”
5.10.2018 11.00

Saran sarka: Syksyn ajatuksia

Tulevaisuus kattaa paljon enemmän kuin pelkän ensi vuoden. Tulevaisuus on se maailma, jossa useat sukupolvet meidän jälkeemme tulevat asumaan. Näillä sanoilla aloitin ensimmäisen blogipostaukseni täällä Alasatakunnassa. Vuoden aikana olen kirjoittanut useista aiheista, niin äänestämisen tärkeydestä kuin ilmas­ton­muu­tok­sesta ja lukemisesta. Taustalla on kuitenkin ollut sama ajatus nuorten äänen kuulemisen ja kestävämmän päätöksenteon tärkeydestä.

Syksy lehdissä ja ajatuksissa.

Syksy lehdissä ja ajatuksissa.

Sara Nyman

Nyt kir­joi­tan täl­lä erää vii­meis­tä ker­taa tän­ne blo­giin. Ha­lu­an kiit­tää Ala­sa­ta­kun­taa mah­dol­li­suu­des­ta ol­la mu­ka­na yh­te­nä blog­gaa­ja­na. Toi­von, et­tä jat­kos­sa­kin leh­des­sä käy­dään mo­ni­ää­nis­tä kes­kus­te­lua, jon­ka osa myös me nuo­ret olem­me. Kes­kus­te­luis­ta on help­po jät­tää ul­ko­puo­lel­le ne, joi­den ase­ma yh­teis­kun­nas­sa on hei­kom­pi. Kuva on kui­ten­kin ko­ko­nai­nen vas­ta, kun kai­kil­la on yh­den­ver­tai­set mah­dol­li­suu­det tuo­da ää­nen­sä kuu­lu­viin. Jopa vie­lä tär­ke­äm­pää tämä on maa­seu­dul­la, jos­sa asi­at pyö­ri­vät usein pie­nen po­ru­kan kes­ken ja pää­tös­val­ta esi­mer­kik­si kun­nan asi­ois­sa on voi­nut ol­la sa­moil­la ih­mi­sil­lä jopa vuo­si­kym­men­ten ajan. On tur­ha va­lit­taa kun­nan sur­ke­aa tu­le­vai­suut­ta, jos ei ole ol­len­kaan ai­toa yri­tys­tä kuul­la nuo­ria tai ot­taa hei­tä mu­kaan pää­tök­sen­te­koon.

Vii­me vuon­na jul­kais­tun Nuo­ri­so­ba­ro­met­rin mu­kaan vain yk­si vii­des­tä nuo­res­ta osal­lis­tuu yh­teis­kun­nal­li­seen vai­kut­ta­mi­seen täh­tää­vän jär­jes­tön tai kan­sa­lais­liik­keen toi­min­taan. Ai pi­täi­si­kö kaik­kien sit­ten ol­la hei­lu­mas­sa jon­kun mie­le­no­soi­tus­kyl­tin kans­sa ka­dul­la? No ei, mut­ta edes pie­nek­si het­kek­si näin al­hai­sen tu­lok­sen ää­rel­le kan­nat­taa py­säh­tyä. Mer­kit­tä­vä roo­li nuor­ten osal­li­suu­den li­sää­mi­ses­sä on päät­tä­jil­lä ja muil­la ai­kui­sil­la. On­ko vies­tim­me se, et­tä ihan oi­ke­as­ti kaik­ki on yh­tä ar­vok­kai­ta? An­nam­me­ko nuo­ril­le ai­dos­ti mah­dol­li­suuk­sia vai­kut­taa?

Meil­lä nuo­ril­la on oi­keus ol­la te­ke­mäs­sä pää­tök­siä ny­ky­het­ke­nä, mut­ta myös vas­tuu kan­taa seu­rauk­set tu­le­vai­suu­des­sa, vaik­ka pää­tök­set ei­vät mei­dän oli­si­kaan. Me jou­dum­me mah­dol­li­ses­ti vas­taa­maan ai­ka­naan sii­hen ky­sy­myk­seen, mik­sei maa­pal­lol­le teh­ty jo­tain sil­loin, kun se vie­lä oli mah­dol­lis­ta. Tu­le­vai­suu­den taak­ka ke­ve­nee, kun tä­män het­ki­set pää­tök­set teh­dään pit­kä­jän­tei­ses­ti ja nii­tä ei tar­vit­se ka­tua myö­hem­min.

Vaik­ka tämä blogi nyt hil­je­nee, ha­lu­an ol­la mu­ka­na te­ke­mäs­sä maa­il­mas­ta oi­keu­den­mu­kai­sem­paa paik­kaa jat­kos­sa­kin, niin kir­joit­ta­mal­la kuin muu­ten­kin. Tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­nen on mei­dän kaik­kien yh­tei­nen teh­tä­vä!

Ota kantaa