Eura | Joskus pitää mennä pitkälle ja pitkäksi aikaa, että huomaa kotiseutunsa todellisen arvon. Pirkko Tuppurainen teki niin.

Yh­teen­sä 22 Af­ri­kas­sa lä­he­tys­työs­sä vie­tet­tyä vuot­ta ovat täyt­tä­neet Pirk­ko Tup­pu­rai­sen mie­len suu­ril­la tun­teil­la, jot­ka pa­laa­vat nyt muis­toi­na mie­leen ko­to­na Kaut­tu­al­la. Sa­mal­la nuo mo­ne­na pät­kä­nä Eti­o­pi­as­sa vie­te­tyt vuo­det sai­vat ta­ju­a­maan, et­tä Eu­ra on juu­ri se paik­ka, jos­sa hän ha­lu­aa viet­tää elä­ke­päi­vän­sä mie­hen­sä Rai­mo ”Aki ” Tup­pu­rai­sen kans­sa lä­hel­lä kol­mea las­taan ja seit­se­mää las­ten­las­taan.

– Minä olen juu­ril­ta­ni niin eu­ra­lai­nen, Sa­li­nin Her­man­nin ty­tär Kir­kon­ky­län­mä­es­tä. On­nek­si mi­nul­la oli Eti­o­pi­as­sa yh­des­sä vai­hees­sa mah­dol­li­suus ta­va­ta siel­lä työs­ken­nel­lyt­tä Pih­la­van Tau­noa, ja vii­mek­si asua lä­he­tys­työs­sä ol­leen Ant­ti­lan Päi­vin naa­pu­ris­sa. Hei­dän kans­saan sain pu­hua eu­raa. Ra­kas­tan tätä tut­tua mur­ret­ta, nau­ran tä­kä­läi­sel­le huu­mo­ril­le ja nau­tin, kun voin as­tua ko­ti­o­vel­ta ulos raik­kaa­seen, puh­taa­seen luon­toon, men­nä met­sään kä­ve­le­mään, läh­teä pyö­räi­le­mään, käy­dä ui­ma­hal­lis­sa ja kir­jas­tos­sa. On hyvä ol­la taas ko­to­na, puo­li­sen­tois­ta vuot­ta sit­ten lo­pul­li­ses­ti Eti­o­pi­as­ta pa­lan­nut ja maa­lis­kuus­sa Kan­san­lä­he­tyk­ses­tä eläk­keel­le jää­nyt Pirk­ko Tup­pu­rai­nen sa­noo. Lue li­sää Pirk­ko Tup­pu­rai­sen aja­tuk­sis­ta ASK 20.12.