Andreas Berheide
Lapsuuden joulut alkoivat aina koulun kuusijuhlasta. Juhlan jälkeen jaettiin todistukset ja paperipussi. Paperipussissa oli vähän herkkuja, piparkakku, lakupötkö, mandariini ja tikkari. Kyllä kotona herkkuja sai, mutta tämä koulun joulupussi oli silti mieluinen joulun alkamisen merkki. Yksinkertainen, mutta mieluinen lahja. Ilman joulupussia olisi joulusta jäänyt jotain oleellista pois.
Niinkuin lapsuuden jouluun kuului koulun joulupussi, ei tätä aikuisen joulua voi ajatella ilman jouluevankeliumia. Yleensä evankeliumin lukeminen on tullut itselleni työtehtävänä, mutta samalla iloista joulun uutista kuuluttaa lukijana itselleenkin. Evankeliumissa hyvä sanoma maailman pelastajasta tulee keskelle arkea. Yöllä paimenet saivat kuulla enkelin sanoman: ”Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja.” Vuosittain uudestaan Jeesuksen syntymäjuhlan merkki on jouluevankeliumi.
Ensimmäisen joulun viettäjät eivät juhlineet Jeesuksen syntymää yltäkylläisyyden keskellä. Heidän juhlavalmistelunsa eivät ehtineet edes alkaa. Silti juhla tuli. Vapahtaja tuli ihmisten keskelle pienen lapsen hahmossa. Jouluprofetia kuvaa tätä kauniisti näin: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus.” Jouluevankeliumi tekee todellisen joulurauhan meille kaikille huolimatta siitä millaisessa elämäntilanteessa joulua vietämme.
Ismo Nieminen
Säkylä-Köyliön seurakunnan kappalainen