Matti Laineella on edessään vielä viimeiset viilaukset valmistumassa olevaan maalaukseen, jonka idea alkoi itää taiteilijan mielessä hänen nähtyään Rakkauskirjeitä Julialle -elokuvan. Tyyli on naivistinen, joka on pitkään ollut se Matti Laineen omin suunta. – Jälkeenpäin olen huomannut, että samoja vaikutteita oli tekemisisessäni jo 70-luvulla.
Elli-Mari Ahola
Pitkämuistiset lukijat muistanevat Matti Laineen vielä Alasatakunnan toimittajana. Sitä työtä hän teki vuosina 1982–89. Eri lehdissä hän ehti tehdä 40 vuoden uran.
– Nyt en olekaan kirjoittanut oikein mitään puoleentoista vuoteen, hän kertoo.
Blogistiksi hän lupauduttuaan hän kertoo epäilleensä, miltä kirjoittaminen tauon jälkeen mahtaa tuntua, mutta jo ensimmäistä postausta laatiessaan hän löysikin itsensä taas innostuneesta mielentilasta.
Hän asui Eurassa 80-luvulla, ja siltä ajanjaksolta jääneet hyvät muistot vetivät hänet jälleen muuttamaan seudulle 15 vuotta sitten. Hän on asettunut tukevasti Ruukinpuiston kupeeseen Kauttualle, mutta uskoo tietynlaisen muualtatulleisuuden vielä vaikuttavan tavassaan katsoa maailmaa, ehkä blogissakin. Esimerkiksi hän mainitsee, ettei hahmota jyrkkiä aluerajoja.
– Menen sitten Paneliaan tai Säkylään, näen ihan samalla tavalla roskat tien varressa kevään ensimmäisillä pyörälenkeillä, hän hymähtää.
Olen toimittajan töistä eläkkeelle jäänyt kauttualainen, joka nykyisin maalaa tauluja melkein joka päivä. Tavallaan lukeudun paluumuuttajiin, sillä asuin 80-luvun Eurassa ja sen jälkeen toistakymmentä vuotta muualla. Kotoisin olen Tyrväältä, joka on nykyisin muuttunut Sastamalaksi. Varmaan osin ammatin perua on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta. Yhtä lailla pastaresepteistä kuin kansainvälisestä politiikasta. Luonteeltani olen kai tyrvääläinen tarkkailija. Eräs tuttavani sanoi kerran, että tyrvääläiset tykkää istua saunan seinustalla ja miettiä.
Blogin nimi Maalarin mietteitä viittaa nykyisiin tekemisiini ja luonteenpiirteeseen.
Jos sanoo, että kirjoitan lähinnä kulttuurista, niin voi kirjoittaa melkein mistä vaan. Kulttuuri nimittäin käsittää lähes koko inhimillisen elämän. ”Taidekulttuuri” nousee ehkä yli muiden aiheiden, mutta aikomus on potkia myös aisan yli.
Olisihan se kiva, jos ylipäänsä pystyisi ajatuksia lukijoissa herättämään. Uusia näkökulmia, laajakatseisuutta, toivottavasti.
Aika paljon elämä pyörii nykyisin kuvanteon ympärillä. Kesäksi on jo sovittu osallistuminen kolmeen näyttelyyn, joista yksi on ulkomailla. Olen lisäksi pahasti hurahtanut maantiepyöräilyyn ja italialaisuuteen. Ja tietysti elämän sokerina ovat avopuoliso sekä kaksi aikuista poikaa perheineen.