Säkylä, Köyliö | Vesa Alare oli loppiaisen aattoillaksi 5. tammikuuta koonnut lämpimän ja lempeän konsertin mieleisistään sävellyksistä Yttilän museokoululla.

Van­has­sa kou­lu­sa­lis­sa hy­väs­tel­tiin päät­ty­vä jou­lu­nai­ka muu­ta­mal­la jou­luun liit­ty­väl­lä lau­lul­la. Muut lau­lut ker­toi­vat mu­sii­kin te­os­ta, elä­mäs­tä, ra­kas­ta­mi­sen on­nes­ta, kai­hos­ta ja su­rus­ta. Mie­leen­pai­nu­via oli­vat muun mu­as­sa tan­go Yöt il­lat elo­kuun, jos­sa kär­vis­tel­tiin tyy­li­la­jil­le so­pi­vas­sa mus­ta­suk­kai­suu­den tun­tees­sa, ja Tätä päi­vää tah­don ra­kas­taa -lau­lu, joka neu­voo, kuin­ka ar­ki­siin tai tyh­jil­tä näyt­tä­viin päi­viin on hyvä suh­tau­tua.

Ylei­sö­kään ei ol­lut vai­ti, sil­lä kon­ser­tin jäl­kim­mäi­sel­lä puo­lis­kol­la oli het­ki yh­teis­lau­lul­le. Yh­des­sä lau­let­tiin myös Ala­ren kä­si­a­laa ole­va vals­si Ko­ti­seu­tu­ni, joka ker­too Köy­li­ön mai­se­mis­ta. On­nis­tu­nut il­ta päät­tyi nor­ja­lai­sen Rolf Løvlan­din lau­luun Kuin tai­vai­siin. Taas tuli ko­et­tua, kuin­ka hie­noa on kuul­la mu­siik­kia lau­lun­te­ki­jän it­sen­sä esit­tä­mä­nä, ja et­tä elä­vä kon­sert­ti tuo kuu­li­joil­le sel­lais­ta, mitä säi­löt­ty mu­siik­ki ei pys­ty vä­lit­tä­mään.

Sari Min­ko­vitsch