Harrastukset – vaikka kuvataiteet – ovat tärkeä osa lasten elämää ja osallisuutta.
Iida Rissanen-Vatja
Kun kysyimme lapsilta ja nuorilta itseltään (AS 11.11.), mikä heidän hyvinvointiaan edistää, ei vastauksissa ollut mitään ihmeellistä. He puhuivat arkirutiineista, kavereista, harrastuksista ja riittävästä unesta. Siitä, että "syö aamupalan, menee kouluun, tekee läksyt, menee treeneihin ja muistaa nukkua ja ulkoilla tarpeeksi".
Vaikka Pyhäjärviseudulla koulujen ovet ovat pysyneet verrattain hyvin auki, ovat koronavuodet rikkoneet lasten arjen peruskaavaa. Kavereita nähtiin vähemmän, osa harrastuksista jäi tauolle ja korvautui ehkä ruutuajalla, ja kouluakin on käyty hetkittäin kotona. Arki ei ollut enää ennustettavaa: oppikirjat kannettiin loma-ajoiksi kotiin, jos käsky käykin opiskella etänä, ja odotettuja lomamatkoja peruttiin. Toisissa kodeissa on jouduttu pohtimaan myös vakavia asioita, kuten sairastumista tai työttömyyttä.
Poikkeusaikojen luomaa levottomuutta ja epävarmuutta paikataan nyt merkittävillä määrillä hankkeita ja hankerahaa. Iso osa niistä on kohdistettu kouluun – siellähän lapset ja nuoret parhaiten tavoittaa. Rahalla on saatu konkreettista apua, kuten lisää henkilöstöä. Myös harrastusten roolia lasten hyvinvoinnin tukipuuna on entisestään alleviivattu, ja harrastamisen Suomen malli on tuonut kouluihin myös Pyhäjärviseudulla paljon kivaa ja maksutonta kerhotoimintaa.
Tavoite on, että jokaisella lapsella olisi mielekäs harrastus. Yle uutisoi kuitenkin (2.11.), etteivät edes ilmaiset koulupäivien yhteyteen perustetut kerhot edelleenkään tavoita kaikkia. Heitä aletaankin kartoittaa jälleen uudella, etsivän harrastustoiminnan pilotilla. Euran ja Säkylän kokoisissa kunnissa voi kuitenkin toivoa, ettei yksinäisten, sosiaalisten tai fyysisten haasteiden kanssa elävien tai muuten heikommassa asemassa olevien lasten löytämiseen tarvita pilotteja, vaan tavan tiivistä ja hyvää viranomaisten ja perheiden yhteistyötä.