Pääsiäisestä onkin monelle tullut se kohta vuodenkierrossa, jolloin tavalla tai toisella hiljennytään – riippumatta siitä, viettääkö pääsiäistä sen hengellisen sanoman vuoksi vai vain keväisinä vapaapäivinä. Pääsiäinen sopii hiljentymiseen, sillä siihen ei liity suuria valmisteluja, kuten jouluun, eikä karnevaalia, kuten vappuun.
Säkylän vs. kirkkoherra Anna-Kaisa Hautala kertoo tässä lehdessä hiljaisuuden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta levottomuudesta ja kiireestä hiljentyminen ei jäisi vain joihinkin tiettyihin kalenteriaikoihin, hän suosittelee ottamaan tavaksi vaikka vain viiden minuutin pysähtymisen hetken joka päivä. Säännöllinen tapa auttaa löytämään hiljaisuutta arjen keskeltä.
Hiljentyminen liitetään usein kahteen paikkaan, kirkkoon ja luontoon. Elokuvissa päähenkilöt vetäytyvät kirkkoihin purkamaan ahdistusta tai surua, ja ovet ovat auki vaikka keskellä yötä. Meillä sellaista käytäntöä ei ole, vaikka yömessuja toisinaan järjestetäänkin. Suomalaisten kirkoksi onkin joskus sanottu metsää – se on kaikille yhteinen yhtä lailla kuin yhteisvoimin rakennettu kirkko.
Kirkon merkitystä pelkästään rakennuksenakin on viime päivinä pohdittu Pariisin Notre Damen tuhoisan tulipalon vuoksi. "Niin ranskalaisen kuin suomalaisen kulttuurin ja elämänmenon perustukset ovat kristillisessä eli kirkollisessa kulttuurissa riippumatta siitä, harjoitetaanko sitä vai ei", sanoo Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin laitoksen johtaja Heikki Hanka (HS 14.4.).
Tilaisuus hiljentyä ovat myös ns. hiljaisuuden retriitit. Euran seurakunta järjesti niitä takavuosina Mannilan kesäkodilla, huomenna on Säkylän kirkossa hiljaisuuden iltapäivä. Hiljaisuuden kokemus on arvokas, löytää sen sitten mistä tahansa.