Siitä antaa osviittaa esimerkiksi se, että huhtikuussa saimme uutisoida sekä Euran että Säkylän yläkouluissa kouluruoan maistuvan kouluterveyskyselyjen mukaan oppilaille muuta maata paremmin. Säkylässä kouluruoan jättää joskus väliin vain kymmenen prosenttia oppilaista, kun Satakunnassa vastaava luku oli 20 prosenttia ja koko maassa 30.
Lapin koulussa taas on suoritettu kouluruokadiplomi, joka myönnetään kouluille tunnustuksena ravitsemuksellisesti, kasvatuksellisesti ja ekologisesti kestävän kouluruokailun edistämisestä. Diplomikouluja on sen lisäksi Satakunnan alueella vain Porissa. Koulut voivat hakea diplomia itse yhteistyössä ruokapalvelun kanssa, ja Lapissakin ajatus tuli koululta itseltään.
Kouluruokadiplomin vaatimuksiin kuuluvat muun muassa kouluruoan monipuolisuus ja ravitsevuus, lähiruoan mutta toisaalta kansainvälisen ruokakulttuurin huomioiminen, hyvät ruokailukäytänteet, palautejärjestelmä, ammattitaitoiset ruokapalvelutyöntekijät ja viihtyisät sekä hälyttömät ruokailutilat. Nämä asiat toteutuvat todennäköisesti jo valmiiksi monessa alueemme koulussa, eikä pieni kehittäminen hyvästäkään ole pahasta, joten ehkä kouluruokadiplomiprosessia kannattaisi harkita muissakin alueemme kouluissa.
Tänä vuonna vietetään maksuttoman kouluruoan 70-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden erilaiset kampanjat ja tempaukset ovat hyvä muistutus asiasta, joka monelta arjessa unohtuu: että Suomi on tässäkin asiassa todellinen kansainvälinen edelläkävijä. Suurimmassa osassa maailman maita perheet joutuvat maksamaan lastensa kouluruoasta. Ilmaista kouluruoka on myös naapuri Ruotsissa, mutta siellä tämä edistyksellinen käytäntö tuli todeksi vasta 70-luvulla, lähes 30 vuotta myöhemmin kuin Suomessa.