Rannoille on huutoutunut arviolta ainakin tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia kiloja kuollutta kalaa.
Elli-Mari Ahola
Kuolleita kiiskiä havaittiin siellä täällä jo pari viikkoa sitten. Alkuun tilanne ei näyttänyt ongelmalta – satunnaisia kuolleita kaloja löytyy aina. Mutta hyvin pian jouduttiin toteamaan, että kyseessä ei todellakaan ole muutaman kalan havainto. Viikon verran kuolleita kaloja on ajautunut rantaan massoittain. Erityisen paha tilanne on ollut järven eteläpäässä Yläneellä, mutta isoja kalamääriä on koottu myös Säkylän rannoilta.
Valtaosa kaloista on kiiskiä. Asiantuntijoiden mukaan niitä on voinut tappaa kiisken loiseläin, mutta se ei yksin riitä selitykseksi, vaan iso rooli on myös pitkän helteen lämmittämällä vedellä, veden happikadolla ja tuulettomuudella.
Siivoustöissä ovat olleet Yläneen pään vapaaehtoiset ja Pyhäjärven suojeluyhdistyksen väkeä. Mutta urakka on kohtuuton pienelle piirille. Näin ison ympäristöongelman ei pidä jäädä vain talkooväen niskaan, vaikka jokainen pyrkisikin oman rantansa siivoamaan. Ei ole ihan yksinkertaista hävittää näin suuri määrä kuollutta kalaa. Valtaosa on haudattu kalkilla peiteltyinä syviin maakuopppiin. Niitä voidaan nyt viedä myös muun muassa Säkylän biokaasulaitokselle.
Tilanne on kammottava ja pelottava. Kalamassojen siivoaminen pois on inhaa puuhaa ja on vaikuttanut loputtomalta, kun aaltot huuhtovat juuri siivotuille rannoille aina vain uusia kalalauttoja. Rannat ja vesi haisevat eikä rantojen virkistyskäytöstä voi puhuakaan. Pelkoja on jo noussut esiin: mitä tapahtuu kiiskeä arvokkaammille kaloille, muikulle ja siialle?
Väkisinkin mieleen nousee ajatuksia ilmastonmuutoksen osuudesta tähänkin tuhoon. Vaikka kalojen joukkokuolemia on ennenkin ollut, ei kuitenkaan ainakaan miesmuistiin tässä mittakaavassa. Saksaa koettelevat tulvat – me saimme ihan oman varoituksen.