Kuntalaisten on tärkeää tietää luottamushenkilöidewn kanta asioihin. Sama pätee myös toisin päin.
Mirja Linnemäki
Ryhmäkuri nousi esiin äskettäin Eurassa. Viimeksi pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa käytettiin yksi puheenvuoro ajankohtaisesta Mansikin ranta-alueen vireillä olevasta kaavasta. Myöhemmin syntyi käsitys, että ennen kokousta valtuustoryhmissä olisi sitouduttu siihen, että kaavaa käsitellään vasta syksyllä uudessa kaavatoimikunnassa.
Ryhmien puheenjohtajat eivät myöntäneet, että mitään sopimusta vaikenemisesta olisi tehty. Alasatakunnan kysyessä asiaa he muotoilivat, että puheenvuorot jätettiin pitämättä "asiattomina" tai että keskeneräisiä asioita ei ole syytä "kommentoida" tai "vatvoa".
Valtakunnan politiikassa ryhmäkuri voi olla tarpeen, jotta hallituksen esityksiä saadaan eduskunnassa läpi eikä valta horju. Isoissa kaupungeissa on saatettu valtuutettuja jopa erottaa, jos ovat livenneet ruodusta. Täällä meidän pienemmässä maailmassammekin kannattaa tavoitella konsensusta ja pyrkiä tekemään päätöksiä yhteisymmärryksessä, jotta asioita saadaan eteenpäin.
Mutta kuntalaisia, äänestäjiä, niitä tavallisia ihmisiä ei ryhmäkurin nimissä saa aliarvioida. Erityisesti nyt vaalien alla päättäjien näkemykset kiinnostavat. Valtuuston kokous on ainoa luottamuselinkokous, joka on julkinen ja kuntalaisten seurattavissa. Mitä seurattavaa on kokouksessa, jossa kukaan ei puhu mitään? Voi myös kysyä, miten silloin toteutuu demokratia ja kuka lopulta tekee päätökset.
Kilpahuutoa tai populismia ei tarvita, mutta rivikuntalaisen mieltä polttavista kysymyksistä vaikeneminen ei ole omiaan herättämään luottamusta politiikkaan. Luottamushenkilötyöskentelyn, myös ehdokkaaksi asettumisen, houkuttavuuskin voi kärsiä.
Julkista keskustelua ajankohtaisista kuntalaisia koskevista asioista tarvitaan, erityisesti niistä keskeneräisistä.