14.5.2021 8.00
Pääkirjoitukset
 
Mirja Linnemäki

Keskustelua ei saa estää

Kuntalaisten on tärkeää tietää luottamushenkilöidewn kanta asioihin. Sama pätee myös toisin päin.

Kuntalaisten on tärkeää tietää luottamushenkilöidewn kanta asioihin. Sama pätee myös toisin päin.

Mirja Linnemäki

image

Poliittisessa päätöksenteossa ryhmäkuri on hyvä ja huono asia, mutta se ei saa johtaa siihen, että asioista ei keskustella julkisesti.

Ryh­mä­ku­ri nou­si esiin äs­ket­täin Eu­ras­sa. Vii­mek­si pi­de­tys­sä kun­nan­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa käy­tet­tiin yk­si pu­heen­vuo­ro ajan­koh­tai­ses­ta Man­si­kin ran­ta-alu­een vi­reil­lä ole­vas­ta kaa­vas­ta. Myö­hem­min syn­tyi kä­si­tys, et­tä en­nen ko­kous­ta val­tuus­to­ryh­mis­sä oli­si si­tou­dut­tu sii­hen, et­tä kaa­vaa kä­si­tel­lään vas­ta syk­syl­lä uu­des­sa kaa­va­toi­mi­kun­nas­sa.

Ryh­mien pu­heen­joh­ta­jat ei­vät myön­tä­neet, et­tä mi­tään so­pi­mus­ta vai­ke­ne­mi­ses­ta oli­si teh­ty. Ala­sa­ta­kun­nan ky­sy­es­sä asi­aa he muo­toi­li­vat, et­tä pu­heen­vuo­rot jä­tet­tiin pi­tä­mät­tä "asi­at­to­mi­na" tai et­tä kes­ke­ne­räi­siä asi­oi­ta ei ole syy­tä "kom­men­toi­da" tai "vat­voa".

Val­ta­kun­nan po­li­tii­kas­sa ryh­mä­ku­ri voi ol­la tar­peen, jot­ta hal­li­tuk­sen esi­tyk­siä saa­daan edus­kun­nas­sa läpi ei­kä val­ta hor­ju. Isois­sa kau­pun­geis­sa on saa­tet­tu val­tuu­tet­tu­ja jopa erot­taa, jos ovat li­ven­neet ruo­dus­ta. Tääl­lä mei­dän pie­nem­mäs­sä maa­il­mas­sam­me­kin kan­nat­taa ta­voi­tel­la kon­sen­sus­ta ja pyr­kiä te­ke­mään pää­tök­siä yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä, jot­ta asi­oi­ta saa­daan eteen­päin.

Mut­ta kun­ta­lai­sia, ää­nes­tä­jiä, nii­tä ta­val­li­sia ih­mi­siä ei ryh­mä­ku­rin ni­mis­sä saa ali­ar­vi­oi­da. Eri­tyi­ses­ti nyt vaa­lien al­la päät­tä­jien nä­ke­myk­set kiin­nos­ta­vat. Val­tuus­ton ko­kous on ai­noa luot­ta­mu­se­lin­ko­kous, joka on jul­ki­nen ja kun­ta­lais­ten seu­rat­ta­vis­sa. Mitä seu­rat­ta­vaa on ko­kouk­ses­sa, jos­sa ku­kaan ei puhu mi­tään? Voi myös ky­syä, mi­ten sil­loin to­teu­tuu de­mok­ra­tia ja kuka lo­pul­ta te­kee pää­tök­set.

Kil­pa­huu­toa tai po­pu­lis­mia ei tar­vi­ta, mut­ta ri­vi­kun­ta­lai­sen miel­tä polt­ta­vis­ta ky­sy­myk­sis­tä vai­ke­ne­mi­nen ei ole omi­aan he­rät­tä­mään luot­ta­mus­ta po­li­tiik­kaan. Luot­ta­mus­hen­ki­lö­työs­ken­te­lyn, myös eh­dok­kaak­si aset­tu­mi­sen, hou­kut­ta­vuus­kin voi kär­siä.

Jul­kis­ta kes­kus­te­lua ajan­koh­tai­sis­ta kun­ta­lai­sia kos­ke­vis­ta asi­ois­ta tar­vi­taan, eri­tyi­ses­ti niis­tä kes­ke­ne­räi­sis­tä.