Tukiperheeksi sopivat ihan tavalliset kodit, missä on aikaa lapsille.
Liisa Nykänen
Jos lapsiperheellä ei ole asuinpaikkakunnallaan tukiverkkoa, mummulat ovat kaukana eikä lähipiirissä ole sellaisia tuttaviakaan, joita voisi pyytää tarvittaessa avuksi, tilanteet kodin neljän seinän sisällä saattavat kärjistyä. Jaksamista ei voi venyttää loputtomiin ilman, että vanhempien väsyminen heijastuu lapsiin.
Tukiperhetoiminta on yksi vapaaehtoisen auttamisen muoto lapsiperheille. Sitä ei pidä sekoittaa lastensuojelulliseen sijaisperhetoimintaan, joka tarjoaa turvallisen arjen ja kodin huostaan otetuille lapsille ja nuorille kulloinkin tarvittavaksi ajaksi, joskus aikuisuuteen asti.
Tukiperheeseen lapset tulevat ennalta sovitusti yleensä yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa, joskus lomillakin. Asiakasperhe ja tukiperhe voivat järjestää tapaamiset niin, että ne sopivat molempien elämään. Lapsensa tukiperheeseen viikonlopun viettoon lähettävät vanhemmat voivat henkäistä turvallisin mielin tietäessään, että heidän lapsensa ovat hyvässä paikassa. Jotkut saavat hoidettua vapaana viikonloppunaan työvuoroja, jotkut haluavat ihan vain olla, yksin tai yhdessä tai ehkä nukkua pois unirästejään.
Vanhemmat ovat saattaneet sinnitellä vuosikausia ja uupua täysin tukalassa tilanteessaan. Lapsille löytynyt tukiperhe on silloin kirjaimellisesti nimensä mukainen.
Tällä alueella niin kuin koko Suomessa on huutava pula tukiperheistä. Satakunnassakin yli sata lasta jonottaa tällä hetkellä tukiperhettä.
Vapaaehtoistoimintaan toivotaan mukaan ihan tavallisia ihmisiä, perheitä, lapsettomia pariskuntia, sinkkuja tai vaikka varamummulaksi sopivia eläkeläisiä. Tärkeintä on, että oma elämäntilanne on vakaalla pohjalla, ja elämään mahtuisi vielä uusi lapsiystävä. Tukiperheen ei pidä leikkiä ohjelmatoimistoa eikä järjestää lapselle sirkushuveja. Ihan tavallinen turvallinen kotiarki riittää ja se, että aikuiset jaksavat ja ehtivät olla lasten kanssa.