23.4.2020 7.35
Pääkirjoitukset
 
Mirja Linnemäki

Muutos on mahdollisuus

Nuorten tapahtumat voivat lisätä positiivista käsitystä kotiseudusta. Kuva Säkylän kesärekrymessuilta vuodelta 2017.

Nuorten tapahtumat voivat lisätä positiivista käsitystä kotiseudusta. Kuva Säkylän kesärekrymessuilta vuodelta 2017.

Pia Mattila-Lonka /arkisto

image

Aluetutkija Timo Aro avaa lehden keskiaukeamalla ajatuksiaan Pyhäjärviseudun valttikorteista ja haasteista. Kumpiakin on, ja osa vaikut­ta­mis­kei­noista ihan omissa käsissä.

Aron piti pu­hua maa­lis­kuus­sa seu­dun elin­voi­ma­foo­ru­mis­sa, mut­ta ko­ro­na is­ki ja ti­lai­suus oli en­sim­mäis­ten pe­ruu­tet­tu­jen jou­kos­sa.

Hän on ai­em­min pu­hu­nut esi­mer­kik­si po­si­tii­vi­sen kas­vun ke­häs­tä. Yri­tyk­set, työ­pai­kat, pal­ve­lut ja vä­ki­lu­ku ovat sym­bi­oo­sis­sa, jos­sa työ­paik­ko­jen kas­vu li­sää vä­ki­lu­kua, ve­ro­tu­lo­ja ja pal­ve­lu­ja - tai päin­vas­toin.

Kei­no­ja pääs­tä pois an­keu­tu­vas­ta ke­häs­tä on esi­mer­kik­si saa­da las­ten, työ­i­käis­ten ja työl­lis­ten mää­rä nou­se­maan, kär­jis­tet­ty­nä hou­ku­tel­la seu­dul­le 25-34-vuo­ti­ai­ta nai­sia.

Tääl­lä kär­si­tään muut­to­tap­pi­os­ta, vaik­ka työ­paik­ko­ja suh­tees­sa työ­i­käis­ten mää­rään on hy­vin - esi­mer­kik­si Sä­ky­läs­sä tämä oma­va­rai­suus on huip­pua. Nuo­ret kui­ten­kin läh­te­vät, ja jää­vät usein sil­le tiel­leen.

Aron mu­kaan kan­nat­ta­vam­paa kuin suu­rel­li­set ulos suun­na­tut mark­ki­noin­ti­kam­pan­jat oli­si pa­nos­taa oman väen eli tääl­lä ole­vien tai tääl­tä läh­te­nei­den ko­ke­muk­siin ko­ti­seu­dus­taan. Van­ha sa­non­ta hy­vän tai pa­han kel­lon kuu­lu­mi­sen te­hos­ta ei ole sa­tua.

Alu­e­tut­ki­ja sa­noo, et­tä ih­mi­set pa­laa­vat mie­luus­ti lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa mai­se­miin, jos elä­män pa­la­set siel­lä me­ne­vät koh­dil­leen eli on työ­pai­kan li­säk­si pal­ve­lut ja ver­kos­tot kun­nos­sa. Myön­teis­ten muis­ti­ku­vien jät­tä­mi­nen omil­le nuo­ril­le on siis tär­ke­ää sii­nä, mis­sä muut­kin elin­voi­ma­te­ki­jät. Ei­kä ole yh­den­te­ke­vää, mis­sä va­los­sa it­se pu­hum­me ko­ti­paik­ka­kun­nas­tam­me; nä­em­me­kö vain sen, mikä on huo­nos­ti?

Ko­ro­na­vi­ru­se­pi­de­mi­as­ta voi seu­ra­ta hy­vää­kin. Seu­dun elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suus on valt­ti eri­tyi­ses­ti nyt, sil­lä työt ei­vät lopu: syö­dä pi­tää epi­de­mi­as­sa­kin. Elin­tar­vi­ke­a­la myös työl­lis­tää nuo­ria tänä poik­keus­ke­sä­nä­kin ja är­häk­kä pan­de­mia nos­taa uu­teen ar­voon lä­hel­lä tuo­te­tun ruu­an.

Kau­pun­geis­sa le­vi­ä­vä vi­rus saa har­kit­se­maan muut­toa väl­jem­piin ym­py­röi­hin, siis maal­le. Etä­työn mah­dol­li­suuk­sis­ta saa­daan pa­ras­ta ai­kaa te­ho­kas­ta op­pia. Ko­ro­nan jäl­kei­seen elä­mään sii­tä jää­nee käy­tän­tö­jä, jot­ka pois­ta­vat es­tei­tä työs­ken­nel­lä mat­ko­jen pääs­tä.