Kunnat ja ely-keskukset vastaavat pientareiden niitosta sen mukaan. onko kyseessä kunnan vai valtion tie. Niin teiden ylläpitäjille kuin niittourakoitsijoillekin tulee joka vuosi palautetta – sekä siitä, että niitetään kuin siitä, jos ei niitetä.
Kukkien rakastajat ja luonnon monimuotoisuuden vaalijat harmistuvat, kun keltamataroilta, päiväkakkaroilta, puna-apiloilta ja kissankelloilta "katkotaan kaulat" keskellä heleintä kesää, ja ympäristön siisteyttä vahtivat hermostuvat, jos tienvarret rehottavat villeinä.
Viranomaisilla on asiaan kolmas näkökulma, liikenneturvallisuus. Ei niin, että kissankello ketään tappaisi, vaan niin, että jos kasvusto pääsee kovin reheväksi ja korkeaksi, pääsee sen suojista tielle loikkaamaan melkein kaikkea hirvestä pienempää. Liikennemerkitkin voivat jäädä piiloon, ja risteysalueella muu liikenne. Kasvuston poistamisella on merkitystä myös tien kuivatuksen kannalta.
Nyt, kun vieraslajeja on alettu metsästää, niittoa puolustellaan myös sillä, että se hillitsee esimerkiksi vahvan tienvarsien vallankäyttäjän eli lupiinin leviämistä.
Varmaa on, että kokonaan niittämättä tienvarsia ei voi jättää, ja hienoa on, kun tieviranomaiset ovat alkaneet suunnitella niittojen ajankohtaa ja laajuutta tarkemmin. Silloin ehkä jää seutuja ja vähemmän ruuhkaisia teitä, joilla annetaan kaikkien kukkia kukkia pidempään. Yhä enenevästi toivottavasti pystytään ottamaan huomioon myös harvinaisten lajien kasvupaikat ja säästämään kasveja leikkuuterältä kunnes ne ovat ehtineet siementää.
Mutta raha ratkaisee tässäkin: jos kaikki niitto tehtäisiin yhtäaikaa vasta elokuussa, tarvittaisiin moninkertaisesti koneita ja ihmisiä töihin ja sehän on kallista.