Nuorisotilat ovat nuorille tärkeitä paikkoja.
Liisa Nykänen
Suomi loistaa maailman onnellisimpien maiden kärjessä, mutta silti meillä satatuhatta lasta ja nuorta kärsii ahdistuneisuudesta. Outo, pelottava yhtälö.
Nuoruus on yleisesti mustavalkoista tunteiden vuoristorataa, jossa ahdistuskin on yksi elämään kuuluva tunne. Se ei kuitenkaan saa ottaa liikaa valtaa nuoresta eikä hallita hänen toimintakykyään. Ongelmiin on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ne kasaantuvat moninaiseksi vyyhdiksi. Nuoria pitää auttaa löytämään valoa ja iloa elämäänsä.
Mikäli ongelmiin ei puututa ajoissa, nuorten ahdistus saattaa johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, päihdeongelmiin tai mielenterveyden vakavampiin ongelmiin.
Viime keväänä moni opintojaan loppuun saamassa ollut nuori jäi koronarajoitusten takia ilman viimeistä harjoittelupaikkaa. Valmistuminen lykkääntyi, ja nuori saattoi pudota tyhjän päälle. Ei ollut ammattia eikä työpaikkaa, etäopiskelukaan ei sopinut läheskään kaikille, ja harrastukset pantiin jäihin.
Nyt ollaan uhkaavasti menossa samaan suuntaan. Perusopetus ja lukiot voivat onneksi vielä jatkaa lähiopetusta.
Vaikka nuori kuinka kipuilisi ja väittäisi hoitavansa omat asiansa, hän tarvitsee tuekseen turvallisen aikuisen. Jonkun on saatava päivärytminsä hukannut nuori heräämään ja alkamaan elää omaa elämäänsä sen sijaan, että tuijottaa yökaudet ruudulta toisten tekemisiä ja elämistä. Vaikkei tänä aikana ole kovin helppoa olla aikuinenkaan, aikuisen tehtävä on seisoa nuoren rinnalla, kuunnella, jutella ja asettaa rajoja, jotka kertovat välittämisestä ja luovat turvallisuuden tunnetta. Aikuinen tietää myös kertoa, että tästäkin kyllä selvitään.