Valtuuston kokouksen sihteeri Aino-Liisa Jalonen oli paikalla ojentamassa äänestämään tuleville lipukkeen.
Elli-Mari Ahola
Kokousta voi kutsua historialliseksi. Monipolvisia keskusteluja ja äänestyksiä on valtuustoissa nähty kautta vuosikymmenten, mutta ainakaan Säkylässä ei taatusti ole koskaan ennen nähty kunnanvaltuuston kokousta, johon osallistutaan etänä digitaalisilla välineillä mutta jossa myös suoritetaan suljettu lippuäänestys paikan päällä kunnanvirastolla.
Ajatus siitä, että koteihinsa tai kuka minnekin laitteidensa ääreen asettuneet valtuutetut lähtevät pikakommennuksella pakkaseen kärkkymään vuoroaan päästä yksitellen äänestämään kunnanviraston aulaan, voi tuntua huvittavalta. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että tilanteessa ei juuri ollut vaihtoehtoja. Kun yksikin päättäjä vaatii suljettua lippuäänestystä henkilövaaliin, se on toteutettava. Tietoteknisin välinein toteutettavalle suljetulle lippuäänestykselle ei ole vielä olemassa vakiintunutta välineistöä, joten lain kirjaimen varmimmin täyttävä vaihtoehto on perinteinen paikan päällä äänestäminen. Säkylä ei ole ainoa kunta Suomessa, jossa tällainen äänestys on korona-aikana nähty.
Kunnanvirastolla olivat paikan päällä valmiiksi kokouksen pöytäkirjantarkastajat, jotka toimivat myös ääntenlaskijoina, sihteeri ja puheenjohtaja. Enimmillään tilassa oli heidän lisäkseen hetkellisesti yksittäinen äänestäjä ja paikallislehden toimittaja, joten suositus korkeintaan kuuden hengen kokoontumisestakin täyttyi.
Päätöksenteon laillisuudesta ei voi tinkiä poikkeusoloissakaan. Säkylän valtuuston kokous testasi järjestelmän taipuvuutta, ja tähän se taipui. Se on huojentavaa ja vahvistavaa. Oliko tällainen päätöksenteon prosessi tässä asiassa tarpeellinen, on sitten aivan toinen, päätöksentekokulttuuriin liittyvä ja myös poliittinen kysymys.