Kunnan 40 miljoonan taloudessa 15 000 euroa on vaatimaton, mutta hyvä aloitus osallistuvalle budjetoinnille.
Mirja Linnemäki
Osallistuvaa budjetointia on Suomessa toistaiseksi ollut enimmäkseen pääkaupunkiseudulla, mutta vähitellen se on yleistymässä muuallakin. Satakunnassa ainakin Rauma ja Karvia ovat sitä käyttäneet. Rauma lupasi Mnuu huki -kampanjassa tänä vuonna 30 000 euroa ja kaupunkilaiset äänestivät noin 100 idean joukosta koulupihalle istumapaikkoja, liikennepuistoon parannuksia ja katuroskiksiin kansia. Jo kymmenkunta vuotta sitten toteutettiin Karviassa kylän pyörätie kunnan, ely-keskuksen, maanomistajien ja asukkaiden yhteistyöllä.
Valtaosa muualla toteutetuista hankkeista on liittynyt kuntalaisten omaan lähiluontoon ja -ympäristöön. Säkylässä valittiin kaksi hyvää teemaa: nuoriso ja ympäristö. Kuntalaisten ideoita rahan käyttökohteista aletaan heti koota ja niistä valitaan muutama äänestykseen. Eniten ääniä saanut toteutetaan.
Tämä on hieno tapa ottaa kuntalaisia mukaan päättämään, mihin yhteisiä verorahoja käytetään. Se on vallansiirtoa kansalle ja demokratiaa. Se avaa kunnallista päätöksentekoa – ja se avaa silmiä myös sille, että toiveitten tynnyri on pohjaton, mutta kaikkeen ei raha riitä. Osallistuva budjetointi on valintaa, ja vaikka summa on ainakin vielä pieni, se on myös arvovalintaa: mikä on meille tässä kunnassa nyt tärkeää.
Kuntalaisilla on silloin tällöin purnattavaa kunnallisesta päätöksenteosta; osallistuva budjetointi antaa nyt mahdollisuuden tehdä itse päätöksiä ja ottaa niistä vastuuta. Jos lopputulema on tyytyväisempi kuntalainen, se saattaa jopa vähentää negatiivista sävyä tekstaripalstoilla. Ja näinä aikoina, kun kunnat hakevat vetovoimatekijöitä, mahdollisuus tällä tavalla vaikuttaa rahan käyttöön, on ilman muuta sellainen.