Keskustelu vedenottamosta on muuttumassa väkisinkin keskusteluksi Köyliönjärvestä.
Liisa Nykänen
Suunnitellun vedenottamon vaikutukset Köyliönjärvelle arvioidaan lupahakemuksessa niin vähäisiksi, ettei niiden vaikutusta voi erottaa muiden järveen kohdistuvien tekijöiden vaikutuksista. Lupahakemuksesta jätetyissä muistutuksissa ja mielipiteissä ylivoimaisesti suurin huolenaihe on kuitenkin juuri Köyliönjärven tilan heikkeneminen – jopa pelko järven kuivumisesta vedenottamon myötä on mainittu. Samanlainen ristiriita liittyy hankkeen hyötyihin. Lupaa hakeva vesiyhtiö ilmoittaa olevansa yleishyödyllinen yhtiö ja tavoittelee hankkeellaan ylikunnallisen vedensaannin turvaamista. Hanketta vastustavien teksteissä toistuu mielikuva vesibisneksestä.
Mielikuvat ovat erilaiset – niin erilaiset, että niiden olisi syytä lähentyä toisiaan, jotta seudullisesti hyödylliseksi ajateltu hanke ei olisi vaarassa aiheuttaa seudullista henkistä vahinkoa. Vaikka hanke olisi hyvä ja tärkeä, kenellekään ei sovi jäädä tunnetta, että on tullut huolineen ylikävellyksi. Tarvitaan keskustelua.
Mielikuvien tyypillinen ominaisuus on, että ne vetoavat tunteisiin voimakkaammin kuin kylmä faktatieto. Kenenkään huolta tärkeän ympäristönsä tulevaisuudesta ei pidä vähätellä, eikä kenenkään, jolla huoli on, kannata jättää sitä ilmaisematta. Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, ja täällä pitää voida luottaa siihen, että viranomaiset arvioivat käsiteltäviä asioita kaiken saamansa tiedon perusteella ja puolueettomasti.
Kun mielikuvat ovat kaukana toisistaan, kumpaakin puolta palvelee keskustelun keskittäminen asioihin. Faktojen tulkitseminen tarkoitushakuisesti ei palvele kuin ääripäistymistä, josta ei ole yhdessäkään yhteiskunnassa muuta kuin haittaa. Pelkojen hälventämiseen paras lääke on tieto ja asiapohjainen keskustelu, joka sitä voi välittää.