28.9.2021 8.00
Pääkirjoitukset
 
Mirja Linnemäki

Pelikentille saa ja kannattaa palata

Korona saattoi tuoda harrastajille etsikkoajan: jatkanko vai lopetanko vai vaihdanko ehkä lajia?

Korona saattoi tuoda harrastajille etsikkoajan: jatkanko vai lopetanko vai vaihdanko ehkä lajia?

Alasatakunta / arkisto

image

Urheiluseurojen toimintaa rajoitettiin rajusti korona-aikana. Hidas nousu takaisin sekä harras­ta­ja­mää­rissä että taloudessa on nyt menossa.

Ko­ro­na is­ki seu­roi­hin mo­nin ta­voin. Esi­mer­kik­si Eu­ran Rai­ku ei saa­nut tu­lo­ja mes­su­jär­jes­te­lyis­tä, kos­ka ta­pah­tu­mia ei ol­lut. Ko­koon­tu­mis­ra­joi­tuk­set sul­ki­vat Eu­ran Pal­lol­le tär­ke­än Ki­pe­rin sau­nan ja sa­mal­la me­ni­vät myös tu­lot sii­tä. Län­nen Kie­kos­sa har­ras­ta­ja­mää­rät ovat ol­leet las­ku­suun­nas­sa, pait­si ko­ro­nan, myös pie­ne­ne­vien ikä­luok­kien vuok­si.

Si­sä­la­jit kär­si­vät ra­joi­tuk­sis­ta enem­män kuin ul­ko­na har­ras­tet­ta­vat. Hel­sin­gin Sa­no­mien (20.9.) mu­kaan jal­ka­pal­los­sa on jo nyt myy­ty enem­män pe­li­pas­se­ja kuin en­nen ko­ro­naa, mut­ta sa­li­ban­dys­sa har­ras­ta­ja­ka­to jat­kuu.

Ra­joi­tus­ten vai­ku­tuk­sia lap­siin ja nuo­riin on poh­dit­tu pit­kin pit­kää pan­de­mi­a­ku­ri­mus­ta. Lii­kun­ta­har­ras­tus­ten ra­joit­ta­mi­nen ja sul­ke­mi­nen osoit­ti konk­reet­ti­ses­ti, mikä mer­ki­tys sään­nöl­li­sel­lä lii­kun­nal­la, har­ras­ta­mi­sel­la yleen­sä ja sen tuo­mil­la ih­mis­kon­tak­teil­la on niin fyy­si­seen kuin hen­ki­seen ter­vey­teen. Lii­kun­ta­har­ras­tus myös täyt­tää va­paa-ai­kaa, joka muu­ten voi­si ku­lua jos­sain pal­jon huo­nom­mas­sa ajan­viet­tees­sä.

Oli­si­kin tär­ke­ää, et­tä ke­ne­kään tos­sut ei­vät ko­ro­nan ta­kia jäi­si lo­pul­li­ses­ti nau­laan, ja et­tä uu­si­a­kin har­ras­ta­jia tu­li­si.

Täs­sä tar­vi­taan ur­hei­lu­seu­ro­ja, jot­ka an­si­ok­kaas­ti huo­leh­ti­vat sii­tä, et­tä las­ten ja nuor­ten lii­kun­ta­suo­si­tuk­si­a­kin pys­ty­tään täyt­tä­mään. Toi­vot­ta­vas­ti niis­sä jak­se­taan hou­ku­tel­la ja kek­siä uut­ta toi­min­taa vaik­ka ma­ta­lal­la­kin kyn­nyk­sel­lä.

Toi­vot­ta­vas­ti löy­tyy myös niin yh­teis­kun­nan tu­kea toi­min­nal­le kuin yk­si­tyis­tä spon­so­ri­ra­haa. Iso­jen seu­ro­jen toi­min­ta vaa­tii pyö­ri­äk­seen pal­kat­tua vä­keä, ja pie­nem­pien­kin toi­min­ta­e­del­ly­tys­ten on syy­tä ol­la kun­nos­sa, jot­ta va­paa­eh­toi­set seu­ra­työn­te­ki­jät jak­sa­vat voi­mi­aan ja va­paa-ai­kaan­sa las­ten ja nuor­ten hy­väk­si uh­ra­ta.