Korona saattoi tuoda harrastajille etsikkoajan: jatkanko vai lopetanko vai vaihdanko ehkä lajia?
Alasatakunta / arkisto
Korona iski seuroihin monin tavoin. Esimerkiksi Euran Raiku ei saanut tuloja messujärjestelyistä, koska tapahtumia ei ollut. Kokoontumisrajoitukset sulkivat Euran Pallolle tärkeän Kiperin saunan ja samalla menivät myös tulot siitä. Lännen Kiekossa harrastajamäärät ovat olleet laskusuunnassa, paitsi koronan, myös pienenevien ikäluokkien vuoksi.
Sisälajit kärsivät rajoituksista enemmän kuin ulkona harrastettavat. Helsingin Sanomien (20.9.) mukaan jalkapallossa on jo nyt myyty enemmän pelipasseja kuin ennen koronaa, mutta salibandyssa harrastajakato jatkuu.
Rajoitusten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin on pohdittu pitkin pitkää pandemiakurimusta. Liikuntaharrastusten rajoittaminen ja sulkeminen osoitti konkreettisesti, mikä merkitys säännöllisellä liikunnalla, harrastamisella yleensä ja sen tuomilla ihmiskontakteilla on niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen. Liikuntaharrastus myös täyttää vapaa-aikaa, joka muuten voisi kulua jossain paljon huonommassa ajanvietteessä.
Olisikin tärkeää, että kenekään tossut eivät koronan takia jäisi lopullisesti naulaan, ja että uusiakin harrastajia tulisi.
Tässä tarvitaan urheiluseuroja, jotka ansiokkaasti huolehtivat siitä, että lasten ja nuorten liikuntasuosituksiakin pystytään täyttämään. Toivottavasti niissä jaksetaan houkutella ja keksiä uutta toimintaa vaikka matalallakin kynnyksellä.
Toivottavasti löytyy myös niin yhteiskunnan tukea toiminnalle kuin yksityistä sponsorirahaa. Isojen seurojen toiminta vaatii pyöriäkseen palkattua väkeä, ja pienempienkin toimintaedellytysten on syytä olla kunnossa, jotta vapaaehtoiset seuratyöntekijät jaksavat voimiaan ja vapaa-aikaansa lasten ja nuorten hyväksi uhrata.