Nämä ajat ovat opinnoistaan valmistuneiden juhlaa. Koronapandemian takia nyt valmistuneet ovat joutuneet etenemään opinnoissaan epävarmoina poikkeusaikoina.

Juh­laan on siis syy­tä.

Ko­ro­na­pan­de­mia sul­ki kou­lu­ja, lo­pet­ti har­ras­tuk­sia, siir­si tai pe­rui juh­lia. Mo­net esi­mer­kik­si lu­ki­oai­kaan kuu­lu­vat ko­ho­koh­dat, penk­ka­rit tai van­ho­jen­tans­sit, jäi­vät vä­liin tai to­teu­tet­tiin pie­ni­muo­toi­ses­ti. Kir­joi­tus­ten yl­lä lei­jui tar­tun­to­jen pel­ko. Vii­me het­kiin saak­ka jän­ni­tet­tiin myös, voi­daan­ko val­mis­tu­jais­juh­lia yli­pää­tään jär­jes­tää.

Jos jo­tain po­si­tii­vis­ta ha­kee, voi sa­noa, et­tä etä­o­pin­nois­sa ja ko­ro­nan var­jos­sa "maa­liin" pääs­seet ovat käy­neet läpi ko­et­te­le­muk­sen, jos­ta toi­vot­ta­vas­ti ko­ke­muk­se­na saa voi­maa sel­viy­tyä han­ka­luuk­sis­ta ja vas­toin­käy­mi­sis­tä tu­le­vai­suu­des­sa­kin – sil­lä har­va meis­tä elä­mäs­sään niil­tä vält­tyy.

Lu­ki­os­ta val­mis­tu­neil­le on näi­nä ai­koi­na uut­ta jän­ni­tet­tä­vää jat­ko-opin­toi­hin pää­sys­sä. Osit­tain ko­ro­nan­kin ta­kia yleis­ty­nyt kor­ke­a­kou­lu­jen to­dis­tus­va­lin­ta on ja­ka­nut mie­li­pi­tei­tä. Sen on näh­ty oh­jaa­van ai­ne­va­lin­to­ja ma­te­maat­ti­siin ai­nei­siin esi­mer­kik­si kiel­ten kus­tan­nuk­sel­la. To­dis­tus­va­lin­nan rin­nal­la pää­sy­ko­e­väy­lä pi­täi­si säi­lyt­tää ta­sa­ve­roi­se­na ove­na jat­ko-opin­toi­hin.

Hal­li­tuk­sen uu­sin kou­lu­tus­po­liit­ti­nen se­lon­te­ko si­säl­tää ta­voit­teen, et­tä vuo­teen 2030 men­nes­sä vä­hin­tään puo­let nuo­ris­ta ai­kui­sis­ta suo­rit­tai­si kor­ke­a­kou­lu­tut­kin­non, kun nyt ol­laan noin 40 pro­sen­tis­sa. Uu­sia aloi­tus­paik­ko­ja, jopa uu­sia kor­ke­a­kou­lu­ja, tar­vit­tai­siin jo pel­käs­tään ny­kyi­sen ha­ki­ja­su­man pie­nen­tä­mi­seen. Ko­vas­sa jat­ko­paik­ka­kil­pai­lus­sa mak­sul­li­nen avoin väy­lä tai kal­liit val­men­nus­kurs­sit ei­vät saa ko­ros­tua.

Jat­ko-opin­toi­hin pyr­ki­vät kuu­le­vat lä­hi­ai­koi­na on­nis­tu­mi­sis­taan. Jos pet­ty­myk­siä tu­lee, kan­nat­taa muis­taa tämä van­ha sa­non­ta: Kun yk­si ovi sul­keu­tuu, toi­nen avau­tuu – en­nen pit­kää.