Euran seurakunta on takavuosina järjestänyt retriittiviikonlopun ainakin Mannilan kesäkodilla ja tämän vuoden ensimmäisenä viikonloppuna tällaisen mahdollisuuden tarjosi Säkylän seurakunta Pihlavan leirikeskuksessaan. Kummassakin paikassa järven läheisyys toi oman lisänsä tilaisuuteen – onhan luonto monelle rauhoittumisen paikka.
Hiljaisuuden retriitti tarkoittaa käytännössä sitä, että osanottajat hiljentyvät myös puhumasta, ja viikonloppu voikin kulua sanaakaan sanomatta. Kun ei tarvitse miettiä vuorosanoja, voi kääntyä itseensä ja kuulostella sisintään. Jos hiljaisuus nostaa pintaan asioita, joista haluaa puhua, on sekin mahdollista retriitin koulutetun vetäjän kanssa.
Hiljaisuudesta puhutaan nykyään tämän tästä, on esimerkiksi etsitty eri paikkakuntien hiljaisia alueitakin. Hiljaisuus on monelle saavuttamaton ylellisyys, sillä hektinen on-line -elämä vaatii olemaan tavoitettavissa ja kuuloetäisyydellä melkein aina. Nykymaailma ei myöskään hiljene koskaan, kuten vielä takavuosina saattoi joskus käydä jouluna tai juhannuksena.
Hiljentyminen arjessa on monelle mahdotonta, jos esimerkiksi sähköiset apuvälineemme puhelimesta tietokoneeseen piippaavat viestiä, sähköpostia tai uutista vuorokauden ympäri. Asiantuntijat ovat jo varoitelleet ruutujen levottoman sinivalon tai jatkuvan mobiililaitteiden seuraamisen aiheuttamista haitoista aivoillemme, jotka tarvitsisivat säännöllisesti myös keskeytymätöntä, virikkeetöntä lepoa.
Seurakuntien tarjoamat mahdollisuudet pysähtymiseen ja rauhoittumiseen ovat hieno osoitus siitä, että tarve on tunnistettu. Retriitit myös sopivat aikaansa seuraavan seurakunnan työmuotoihin. Toivottavasti niitä pidetään ohjelmassa vastakin.