Elinikäistä oppimista pitäisi hitsata entistä enemmän osaksi yritystoimintaa.
Iida Rissanen-Vatja / arkisto
Pyhäjärviseudun elinvoimafoorumilla panelisteille ja foorumia seuranneelle yleisölle tuotiin viestiä elinikäisestä oppimisesta investointina parempaan huomiseen. Omien tietojen ja taitojen kehittämistä tulisi jatkaa vauvaiästä vaariksi niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässä monestakin syystä: se lisää hyvinvointia, tuottaa oppimisen iloa ja uteliaisuutta, auttaa kasvamaan ihmisenä, lisää kykyä oppia… Ja on myös edellytys sille, että pysyy yhä kiihtyvämmin muuttuvan maailman mukana.
Elinikäisen oppimisen voi nähdä myös yritysten elinvoiman perustana. Osaajien metsästämisen rinnalla uudenlaista osaamista kannattaisi synnyttää työpaikoilla. Sitran kyselyn perusteella työyhteisöissä uuden oppimiseen suhtaudutaan usein myönteisesti, mutta konkreettiset mahdollisuudet ja oppimiseen varattava aika jäävät sitä vähäisemmiksi. Tähän jokaisen työnantajan, joka haluaa vahvistaa kilpailukykyään ja olla innovatiivinen, kannattaisi jykevästi tarttua.
Pyhäjärviseudullakin yrityksen osaajaomavaraisuuden lisäämiseksi on paljon keinoja. Ensimmäiseksi pitäisi tunnistaa sekä osaamisen tarpeet että jo olemassa oleva osaaminen. Milloin viimeksi työpaikalla on pidetty vaikkapa kehityskeskusteluja? Voisiko työntekijöille luoda osaajaprofiileita? Voisiko kouluttautumiseen olla työpaikoilla oma ohjelmansa joko henkilökohtaisesti tai koko henkilöstölle?
Suomessa julkinen koulutusjärjestelmä tukee elinikäistä oppimista laajasti. On aikuiskoulutustukea, jonka voimin tai työn ohessa voi aikuisiällä kouluttautua vaikka hitsaajasta insinööriksi ja tuoda siten uutta osaamista myös työmaalle. Yhteistyössä seudun koulutuslaitosten ja te-toimistojen kanssa yritysten osaamistarpeisiin voidaan vastata hyvinkin räätälöidysti ja tukea samalla työllisyyttä. Rohkesti kannattaa kokeilla, tätäkin.