25.3.2021 8.00
Pääkirjoitukset
 
Elli-Mari Ahola

Uudis­ra­ken­ta­minen on aina iso asia

Siihen mennessä, kun maansiirtotöihin päästään, on rakennusprojektiin aina mennyt jo aikaa ja rahaa, vaikka itse rakennusta ei vielä näy.

Siihen mennessä, kun maansiirtotöihin päästään, on rakennusprojektiin aina mennyt jo aikaa ja rahaa, vaikka itse rakennusta ei vielä näy.

Elli-Mari Ahola

image

Oli kyseessä sitten yksityishenkilö, yritys tai kunta, raken­nu­sin­ves­toin­teihin ei ryhdytä hetken mielijohteesta.

Het­ken mie­li­joh­tees­ta ra­ken­ta­mi­nen ei suu­rim­mas­sa osas­sa ta­pauk­sis­ta oli­si käy­tän­nös­sä mah­dol­lis­ta­kaan, sil­lä jo sii­hen liit­ty­vät lu­pap­ro­ses­sit vaa­ti­vat ha­ki­jal­ta suun­ni­tel­mien te­ke­mis­tä ja teet­tä­mis­tä – sekä ai­kaa. Li­säk­si luon­nol­li­nen syy yleen­sä har­ki­tul­le ra­ken­ta­mi­sel­le on se, et­tä oli uu­den ra­ken­nuk­sen ta­ka­na min­kä ta­han­sa ko­koi­nen taho yh­des­tä ih­mi­ses­tä suu­reen or­ga­ni­saa­ti­oon, in­ves­toin­ti on ai­na mer­kit­tä­vä.

Kun ta­val­li­nen ih­mi­nen päät­tää ra­ken­taa it­sel­leen ta­lon, sii­hen liit­tyy usein myös ve­la­not­to. Asun­to­lai­nat ovat pit­kiä, ja pää­tös ra­ken­ta­mi­ses­ta saat­taa nä­kyä ly­hen­nys­ten muo­dos­sa sään­nöl­li­se­nä ra­han­me­no­na jopa pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Myös kun­ta­ta­lou­des­sa in­ves­toin­ti­lis­to­jen kär­jes­sä keik­ku­vat useim­mi­ten juu­ri ra­ken­nus­hank­keet. Asi­at ovat iso­ja.

Tä­mä­kin seu­tu on asu­mis­muo­dol­taan var­sin oma­ko­ti­ta­lo­val­tais­ta, ei­kä mer­kit­tä­vää kau­pun­gis­tu­mis­ke­hi­tys­tä ole nä­kö­pii­ris­sä. Ole­tet­ta­vaa ja toi­vot­ta­vaa siis on, et­tä ih­mi­set yk­si­tyis­ra­ken­ta­vat ko­tin­sa tän­ne tu­le­vai­suu­des­sa­kin. Jot­ta uu­det asuk­kaat us­kal­ta­vat teh­dä py­sy­vän si­joit­tu­mis­pää­tök­sen alu­eel­le, on sen näyt­täy­dyt­tä­vä tur­val­li­se­na ja va­kaa­na.

Se ei tar­koi­ta pel­käs­tään työ­paik­ko­ja ja pal­ve­lu­ja. Tär­ke­ää on myös se, et­tä muu­tok­set mai­se­mas­sa tai pal­ve­lu­ra­ken­tees­sa ta­pah­tu­vat suun­ni­tel­lus­ti ja hal­li­tus­ti. Vaik­ka kun­ta­by­rok­ra­ti­an rat­taat jos­kus tun­tui­si­vat pyö­ri­vän hi­taas­ti, se ei ole ai­na huo­no asia. Jos­kus no­pe­at pää­tök­set ovat tar­peen, mut­ta py­sy­väk­si ai­ot­tu­jen rat­kai­su­jen kuu­luu­kin ta­pah­tua pe­rus­teel­li­sen har­kin­nan jäl­keen. Sik­si pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen suun­ta­vii­vo­ja ve­tä­vil­lä stra­te­gi­oil­la on kun­nis­sa paik­kan­sa, ei­kä nii­den en­tis­tä sel­vem­pi hyö­dyn­tä­mi­nen mark­ki­noin­nis­sa­kaan oli­si hai­tak­si. Isoi­hin pää­tök­siin vai­kut­ta­mi­sel­la on iso­ja seu­rauk­sia.