Näyttely ikkunan takana tarjoaa ohi kulkijalle mielenvirkistystä rajoituksista huolimatta, kuten tarjosi tammikuussakin.
Esa Viippola
Viime aikoina on kuultu kulttuurialan hätähuutoja ja epätietoisuuden ilmauksia liikunta-alan rajoituksista. Vaikka rajoitukset runtelevat näiden alojen toimintaa, samat alat ovat ihmisten jaksamisen kannalta tärkeitä. Siksi on otollinen aika jokaiselle uudelle innovaatiolle, joka pitäisi ihmiset kulttuurin ja liikunnan syrjässä kiinni, vaikka yhteiskuntaa asteittain koronatilanteen vuoksi joudutaan sulkemaan.
Innovaatioita on nähtykin. Yksi niistä on syksyllä lanseerattu Säkylän kuvataideharrastajien ikkunataidenäyttely Rantatien varressa. Se jäi Alasatakunnan tiedossa olevan näyttelykalenterin ainoaksi valopilkuksi, kun muut näyttelytilat – niin kuntien kirjastot kuin yksityisetkin – tällä viikolla ilmoittivat sulkemisesta.
Myös esimerkiksi seurakunnat ja kansalaisopistot ovat ottaneet käyttöön uusia toimintamuotoja. Striimatut jumalanpalvelukset ovat olleet suosittuja ja avanneet kirkon uusillekin kohderyhmille. Koulujen perässä etäteknologiaa otetaan käyttöön muussakin opetuksessa ja piiritoiminnassa.
Kaikki, minkä voi tehdä etänä, kannattaa tehdä etänä mieluummin kuin perua. Kaikkea ei silti voi viedä etäksi, mutta ideoida ja selvittää voi. Voisiko esimerkiksi kuntosali olla auki, jos sillä olisi sähköinen ajanvarausjärjestelmä, jolla varmistetaan, ettei tilassa ole monta ihmistä kerralla? Voisiko muuten turvallisten ja rauhallisten omatoimikirjastojen kulunvalvontaan ajaa päivityksen, jonka avulla ovi päästää sisään seuraavan asiakkaan vasta, kun edellinen on poistunut? Mitä aivan uutta voisi keksiä, jotta kulttuurin ja liikunnan ilon pilkahdukset pääsisivät ihmisten ulottuville eri tavoin? Ideointi ja selvitystyö kannattaa, sillä jokainen valonpilkahdus on tässä ajassa tärkeä.