Lupiinipelto on juhannuksen tienoilla kauniin sininen, mutta muuttuu sittemmin petollisen tummaksi siementen kylväjäksi.
Mirja Linnemäki
Vieraista kasvilajeista on kannettu syvenevää huolta erityisesti viimeksi kuluneina viitenä vuotena, ja tälläkin seudulla on järjestetty useita talkootapahtumia varsinkin jättipalsamille. Syystä että se valloittaa nimenomaan kosteita järvien rantoja ja jokien penkereitä ja on siis tuttu näky niin Pyhäjärven, Köyliönjärven kuin Eurajoen ja Lapijoen maisemissa.
Vielä 90-luvulla kauniin punaisena kukkivaa kasvia saatettiin ihailla puutarhoissa, kunnes huomattiin, että sen jäljiltä ei sitten paljon muuta ihailtavaa olekaan, kun muut kasvit nopeasti häviävät taistelun elintilasta. Muita vieraskasveja ovat muun muassa niin ikään herkästi leviävät jättitatar, lupiini, kurttulehtiruusu ja jättiputki. Tietoisuus vieraslajeista on viime vuosina kasvanut, mutta edelleen on pihoja, joissa näitä vaalitaan. Ei pitäisi, jos mielitään säilyttää oman suomalaisen luontomme monimuotoisuutta. On myös tietämättömyyttä: omia puutarhajätteitä ei kannattaisi kipata metsiin, sillä mukana menee metsäluontoon kuulumattomia kasveja.
Vieraskasvien poistossa ovat erilaisin hankkein olleet mukana muun muassa Pyhäjärvi-insituutti, kunnat, Pro Agria ja monet yhdistykset.
Ongelmana on ollut raha, sillä torjunta maksaa. Siksi tarvitaan vapaaehtoisvoimia ja talkoita. Ilahduttavasti talkoisiin on riittänyt väkeäkin. Se, mitä viranomaiset voisivat tehdä, olisi huolehtia talkoopaikalle jätesäkkejä ja -lavoja ja varmistaa, että poistetuille kasveille on jatko-osoite olemassa.
Ehkä parannusta tilanteeseen saadaan syksystä lähtien, kun maa- ja metsätalousministeriön aloittamasta vieraslajiohjelmasta voivat kunnat, yhdistykset ja yritykset hakea rahoitusta torjuntaan.