Viime kesän sateista huolimatta seudun kesäteatterit vetivät tuhansittain väkeä katsomoon. Pelkästään Tuiskulan, Pyhäjärvi-teatterin ja Yläneen Himolan viime kesän yhteenlasketuista katsojaluvuista tulee yli 10 000 – ja siihen päälle Lapin Patolampiteatterin, Säkylän Katismaan ja Sieravuoren yleisömäärät. Lopullinen luku voi olla jopa liki 20 000.
Jotain kestävää vetovoimaa kesäteattereissa on, kun väki löytää ne vuosi vuoden jälkeen. Muutamia tekijöitä tulee etsimättä mieleen: hyvä tarina ja ohjaus, musiikkia ja laulua, tekijöistä paistavaa innostuksen paloa. Näitä kaikkia on myös tämän seudun kesäteattereissa. Tuiskulassa on vielä bonuksena paikallishistoriasta ammentava teksti.
Osansa on myös katetulla katsomolla, väliaikatarjoilulla ja kauniilla ympäristöllä. Säkylän Katismaan saaren maiseman ohittanutta ei taida näillä main olla.
Kesäteattereihin tullaan viihtymään. Monelle ne ovat jokaiseen kesään kuuluva juttu. Kesäteatteriin mennään vaikka sataisi, olisi kylmä ja hyttysiä, mutta parhaimmillaan tunnelma on leppeässä kesäillassa – ja siitä syntyy kesähetkiä, joita talvipakkasilla voi muistella.
Huumori on kesäteatterien ominta lajia, mutta usein sen ohessa pystytään tuomaan esiin vakavampiakin teemoja.
Esiintymislavoilla kaikki näyttää useimmiten sujuvan kovin helposti – takana onkin teatteriharrastajien pitkän talven uurastus. Ja siinä on näyttelijöiden lisäksi tarvittu niin lavarakennelmia naputtelevaa kirvesmiestä kuin mainosjulisteita suunnittelevaa taiteilijaa.
Onnistuessaan kesäteatteri voi olla paikkakunnan matkailuvaltti – niin tälläkin seudulla, sillä tuskin tuhannet kävijät kaikki pelkästään täkäläisiä ovat.