"Olen onnellinen eläkkeelle pääsystä, kun nykyajan opiskelijat ne ovat vaan niin tyhmiä. Puhelimia vaan näpytellään. Niin tyhmiä, että niille täytyy selittää kuka tai MIKÄ Hitler oli", tokaisi eräs emeri­tusp­ro­fessori paneelissa toukokuussa.

Pa­ne­lis­teil­ta oli het­keä ai­kai­sem­min ky­syt­ty mie­li­pi­det­tä Suo­men NATO-jä­se­nyy­des­tä.

Osal­lis­tuin Tu­run Paa­si­ki­vi-seu­ran jär­jes­tä­mään sisä- ja ul­ko­po­liit­ti­sia asi­oi­ta kä­sit­te­le­vään pa­nee­liin Tu­run pää­kir­jas­tol­la. Minä ja ys­tä­vä­ni las­kim­me ti­lai­suu­den kes­ki-ikää seit­se­mäs­tä­kym­me­nes­tä­vii­des­tä kor­kein­taan seit­se­mään­kym­me­nen­teen­kah­teen.

Pro­fes­so­rin lau­ko­maa kom­ment­tia seu­ra­si ylei­sön re­pe­ä­mi­nen nau­ruun. Kaik­ki tun­tui­vat ole­van yh­tä miel­tä hä­nen kans­saan.

It­se toki koin kom­men­tin tar­peet­to­mak­si ja it­se­ni sil­mä­ti­kuk­si. Pro­fes­so­ri kun pää­si yl­lät­tä­mään mi­nut tui­jo­tuk­sel­laan, nos­ta­es­sa­ni kat­see­ni mat­ka­pu­he­li­me­ni näy­töl­tä.

Ko­e­tin kui­ten­kin par­haa­ni mu­kaan pääs­tä hä­nen mie­len­mai­se­maan­sa si­säl­le.

Hän var­mas­ti tar­koit­ti let­kau­tuk­sel­laan, et­tä esi­mer­kik­si po­liit­tis­ta il­ma­pii­riä ei voi goog­laa­mal­la ais­tia yh­tä elä­väs­ti kuin ai­ka­lai­nen sen ais­ti. Saat­taa myös pi­tää paik­kan­sa, et­tä po­li­tiik­ka ei enää ole erot­ta­ma­ton osa ny­ky­nuo­ren elä­mää. Yh­dyn li­säk­si 17. elo­kuu­ta Ala­sa­ta­kun­nas­sa jul­kais­tun ko­lum­nin sa­no­maan – on päi­vän­sel­vää, et­tä Goog­len ul­ko­puo­lel­la­kin on elä­mää.

Väi­tän sil­ti us­ka­li­aas­ti, et­tä ny­ky­a­jan opis­ke­li­jal­la on mah­dol­li­suus ol­la fik­sum­pi kuin kos­kaan. On tie­ten­kin eri asia, mo­ni­ko ha­lu­aa käyt­tää tätä mah­dol­li­suut­ta.

Opis­ke­li­ja kan­taa tas­kus­saan lä­hes ra­jat­to­mal­ta tun­tu­van mää­rän tie­toa ja osaa vie­lä kai­ken li­säk­si käyt­tää sitä kriit­ti­ses­ti. Kaik­ki tie­to on täs­sä ja nyt, ai­ka­lais­ten ko­ke­muk­si­a­kin tal­le­te­taan bit­ti­a­va­ruu­teen.

Mi­tä­kö olin te­ke­mäs­sä, kun pro­fes­so­ri mi­nua kat­seel­laan viil­si kes­ken pa­nee­lin? Goog­le­tin pa­ne­lis­ti Pert­ti Paa­si­o­ta (en­kä suin­kaan tätä opis­ke­li­joil­le tun­te­ma­ton­ta Hit­le­riä). Sa­noi­sin, et­tä tä­män goog­laa­mi­sen pe­rus­teel­la oli­sin voit­ta­nut it­se eme­ri­tusp­ro­fes­so­rin väit­te­lys­sä Paa­si­on po­liit­ti­sen uran ku­lus­ta, vaik­ka hä­nen uran­sa kiih­keim­pi­nä het­ki­nä olen ol­lut vas­ta pil­ke äi­ti­ni sil­mä­kul­mas­sa.

Muis­te­taan myös se, et­tä maa­il­mas­sa on kui­ten­kin pal­jon ar­vok­kai­ta fak­to­ja, jot­ka Goog­le ker­too mi­nul­le sil­män­rä­päyk­ses­sä.