14.10.2021 9.13
Toimittajalta
 
Iida Rissanen-Vatja

Saanko kurkata sun reppuun?

image

Seurasin joku tovi sitten kassajonon perältä tilannetta, jossa arviolta kymmenenikäistä poikaa pyydettiin kavereineen avaamaan reppunsa kassalla. Pojat vähän empivät, mutta pyynnön toistuttua vetoketjut aukesivat ja myyjä teki tarkastuksen.

Mi­tään ih­meem­pää ei re­puis­ta löy­ty­nyt. Ole­tin myy­jän ar­ki­ses­ti kiit­tä­vän tai pa­hoit­te­le­van vai­vas­ta, sa­maan ta­paan, kuin jos­kus vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa mi­nu­a­kin – ai­kuis­ta – on pa­hoi­tel­tu. Liki kai­kil­la kas­soil­la on ny­ky­ään lap­pu­set sii­tä, et­tä kas­si pi­tää ava­ta ai­na­kin pyy­det­tä­es­sä, ja li­säk­si mo­nis­sa kau­pois­sa it­se­pal­ve­lu­kas­sat hä­lyt­tä­vät myy­jiä sa­tun­nais­tar­kas­tuk­sil­le. Kun mi­nu­a­kin ys­tä­väl­li­ses­ti (tyh­jän re­pun) tar­kis­tuk­sen jäl­keen pu­hu­tel­tiin, läh­din kau­pas­ta ihan tyy­ty­väi­se­nä sä­de­ke­hä kirk­kaa­na pää­ni pääl­lä lois­ta­en.

Poi­kia myy­jä ei kui­ten­kaan pa­hoi­tel­lut tai kiit­tä­nyt, vaan käs­ki tiuk­ka­sa­nai­ses­ti jät­tä­mään re­put en­si ker­ral­la kau­pan niil­le tar­koi­tet­tuun lo­ke­rik­koon. Lap­set lomp­si­vat tie­hen­sä mui­den kat­seet se­läs­sään, ja mi­nua jäi su­ret­ta­maan.

Kaup­pa­reis­sua use­am­min pa­has­tun kui­ten­kin las­ten – var­sin­kin poi­kien – koh­te­lus­ta so­mes­sa. En tah­do ym­mär­tää, mikä tar­ve ai­kui­sil­la on nos­taa yk­sit­täis­ten las­ten te­ke­mi­siä, ome­na- tai kark­ki­var­kauk­sia, rek­ka-
spot­taa­mi­sia, mitä iki­nä, ylei­ses­ti lyn­kat­ta­vik­si Fa­ce­boo­kin jul­ki­siin ja ak­tii­vi­siin ky­lä­ryh­miin. Ja nyt heti ko­ros­tan: las­ten asi­at­to­maan saa­ti vaa­ral­li­seen toi­min­taan on tie­ten­kin ää­rim­mäi­sen tär­keä ai­kuis­ten puut­tua. Men­nä vä­liin, ky­syä van­hem­pien yh­teys­tie­to­ja, soit­taa tai mars­sia ko­ti­o­vel­le. Ja jos kyse on laa­jem­mas­ta il­mi­ös­tä, nos­taa sil­loin asia esiin asia, ei yk­sit­täi­nen lap­si, edel­lä.

Enem­män kuin ai­kui­nen, lap­si tar­vit­see mi­nä­ku­van­sa ra­ken­nu­sai­neik­si ko­ke­muk­sia sii­tä, et­tä hän kel­paa. Jul­ki­ses­ti joko pai­kan pääl­lä tai so­mes­sa no­laa­mal­la ja syyl­lis­tä­mäl­lä ei las­ta enää 2020-lu­vul­la kuu­lui­si kas­vat­taa, ei, vaik­ka tar­koi­tus­pe­rä oli­si si­näl­lään hyvä.

Ai­na­kin it­se ot­tai­sin äi­ti­nä mie­luum­min vas­taan ihan van­ha­nai­kai­sen pu­he­lin­soi­ton, kuin lu­ki­sin lap­se­ni kolt­to­sis­ta bes­ser­wis­se­röi­väl­tä kom­ment­ti­pals­tal­ta.