Toimittajalta
Liisa
 
Nykänen
liisa.nykanen@alasatakunta.fi
16.12.2016 8.00

T. Liisa

Työkaverini valisti minua eräänä päivänä lyhyellä oppimäärällä konmaria. Sen ideologiana on saada kotiin iloa säkenöivä järjestys muun muassa vähentämällä tavaramäärää sen mukaan, jos ne eivät tuota sinulle onnellisuutta.

Tai­dan to­teut­taa tuo­ta as­ti­a­kaa­pin, muo­vi­kul­ho­jen ja lii­na­vaa­te­kaa­pin osal­ta. Ne ei­vät tee mi­nua on­nel­li­sik­si.

Jou­lu­kort­tien suh­teen en kui­ten­kaan ala kon­ma­roi­da. Nii­tä tyk­kään kir­joit­taa, saa­da ja säi­lyt­tää vuo­si­tol­kul­la.

Täk­si jou­luk­si te­ke­mis­sä­ni kor­teis­sa lu­kee ly­hy­es­ti Iloa ja va­loa jou­luu­si t. Lii­sa ja Teu­vo. Jos vain suin­kin oli­sin ke­rin­nyt ja viit­si­nyt kir­joit­taa, niis­sä oli­si lu­ke­nut myös näin:

Koh­ta on vie­räh­tä­nyt vuo­si vii­me jou­lus­ta, hei taas näin kor­tin kaut­ta!

Nä­ke­mi­set ovat jää­neet har­mil­li­sen vä­häi­sik­si, mut­ta aja­tuk­sis­sa­ni olet ol­lut usein. Kun ikää kart­tuu, huo­maa ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten mer­ki­tyk­sen ai­van uu­del­la ta­val­la. Jo­kai­nen he­rät­tää mu­ka­via aja­tuk­sia, muis­to­ja vuo­sien­kin ta­kaa ta­pah­tu­mis­ta, jot­ka vain me olem­me yh­des­sä ko­ke­neet. Nii­tä olen käy­nyt läpi mie­les­sä­ni kort­te­ja kir­joit­ta­es­sa­ni ja olen va­kaas­ti päät­tä­nyt, et­tä tänä vuon­na ta­va­taan kas­vok­kain kah­vi­ku­pin ää­res­sä ei­kä vain kur­ki­ta naa­ma­kir­jas­ta toi­sen kuu­lu­mi­sia.

Vuo­si on ol­lut mo­ni­nai­nen. Se on tuo­nut ilo­ja ja su­ru­ja­kin, mut­ta osoit­ta­nut taas ker­ran, et­tä vuo­ren­kor­kui­sil­ta­kin tun­tu­vat mur­he­möh­kä­leet ma­dal­tu­vat ajan ku­lu­es­sa, sil­lä asi­oil­la on to­si­aan­kin ta­pa­na jär­jes­tyä. Yh­tä lail­la on saa­nut huo­ma­ta, et­tä jo­kin pie­ni asia on tuot­ta­nut ihan mah­dot­to­man isos­ti iloa.

Mi­nus­ta tuli ke­säl­lä jo kol­min­ker­tai­nen mum­mu, kun pik­kui­nen Is­la syn­tyi rak­kaak­sem­me. Odo­tan­kin taas in­nol­la jou­lua ja sitä, et­tä saan koko pe­su­ee­ni ko­tiin. Täl­lai­sel­le pai­men­koi­ran luon­teel­la va­rus­te­tul­le äi­ti-ih­mi­sel­le se on pa­ras jou­lu­lah­ja.

Niis­tä vuo­den su­ruis­ta sen ver­ran, et­tä kamp­pai­lin to­sis­sa­ni nä­kö­ni kans­sa, ja sil­miä ope­roi­tiin mo­neen ker­taan. Nyt näen taas hy­vin, ja tun­tuu sil­tä, et­tä sai­raa­la­reis­su­jen jäl­keen aloin näh­dä mo­nen asi­an ai­van uu­del­la ta­val­la. Elä­mä opet­taa koko ajan.

Oi­kein mu­ka­vaa jou­lua Si­nul­le, joka nyt luet tätä. Vie­tä sel­lai­nen jou­lu, jon­ka toi­vot­kin sen ole­van. Kaik­kea hy­vää myös en­si vuo­del­le­si. Toi­vot­ta­vas­ti sii­tä löy­tyy pal­jon iloa ja va­loa.

Ota kantaa