Kartingauto ja kuljettaja saavat Niklas Jokisen luokassa painaa yhteensä 106 kiloa. Kilpurin pakettiautoon laitossa ja autosta pois ottamisessa tarvitaan kuitenkin pientä apua.
Riina Kaski
9-vuotias Niklas Jokinen starttaa mikroautonsa ja pyyhältää tottuneesti Euran FK-radalle. Nuori hurjapää viilettää suorilla parhaimmillaan lähes 90 kilometrin tuntivauhdilla eikä anna yhtään siimaa, kun startataan yhteislähdöllä kilpaa. Hän on edennyt suuria harppauksia, sillä paljastaa, että 6-vuotiaana ensimmäisillä kokeilukerroilla jännitti.
– Viimeiset kisat olivat syyskuun lopussa. Sieltä tuli voitto, Niklas hymyilee.
Niklas Jokinen kuuluu Euran urheiluautoilijoihin ja Kokemäen FK-kerhoon. Kuluneella kaudella Niklas, tuttujen kesken Nikke huristi kolmanneksi Kartingliiton mestaruussarjassa, jossa rattia käänsi reilut 20 lasta ja nuorta. Microluokan ikähaarukka on 8–11-vuotiaat.
Suomi on jaettu kahdeksaan alueeseen, joista läntinen osa kuuluu seitsemänteen. Kauimmainen kisa on Siikajoella Ruukin radalla, jonka Nikke rankkaa puitteista parhaaksi.
Eivätpä tienneet äiti ja isä, Johanna ja Janne Jokinen, mihin päädytään, kun mikroautoilua lähdettiin kokeilemaan silkasta mielenkiinnosta reilu kolme vuotta sitten. Yksi Niken kaveri aloitti lajin samaan aikaan. Netistä löytyi muutaman kerhoajokilla pyöritellyn testikerran jälkeen käytetty menopeli, jolla pääsi alkuun.
– Kartingista ei lähipiirissämme ole kokemusta, mutta muuten moottoriurheilusta vähän molemmin puolin. Löytyy taustaa rallista ja jokkiksesta, isä ja ”tallipäällikkö” Janne Jokinen sanoo.
Vaikka kausi on loppu, treeni jatkuu. Radoilla käydään niin kauan kuin kelit sallivat, jotta tuntuma säilyy. Tänä vuonna Jokiset suuntasivat pakettimersunsa ensimmäistä kertaa Euran radalle uudenvuodenpäivänä. Tälle kaudelle Niklas sai päivitetyn ajokin, jolla meno on maittanut. Moottori on 95-kuutioinen, ja sillä pystyy ajamaan pienin muutoksin kolmessa eri sarjassa.
– Kartingissa täytyy olla kovuutta, jos meinaa pärjätä. Lähdössä ei parane antaa periksi, kun startataan lentävällä lähdöllä, isä taustoittaa.
Muukin varustus pitää päivittää. Kaasujalka on ojentunut niin aktiivisesti, että kengän kärjissä on kulumaa. Ajopuku alkaa olla pieni, sillä poika venyy koko ajan pituutta.
Karting on harrastus, joka vie vähintään yhdeltä perheen aikuiselta paljon aikaa. Kisapäivä tarkoittaa menoa aamusta iltaan. Jos on pitkä välimatka, saattaa hurahtaa koko viikonloppu.
Päivä alkaa harjoitusajolla, jota seuraa aika-ajo. Alkueriä on kaksi, jonka jälkeen on finaali. Virallisten kilpailujen lisäksi sijoituksista ja hurjapäisimmän tittelistä mitellään pari kertaa kuussa arki-iltaisin kerhokisoissa. Johonkin väliin mahdutetaan tietysti myös treenaus.
Kausi alkaa normaalisti huhti–toukokuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se rypistettiin tiivistetysti kesäkuun puolestavälistä. Koska ajokit ovat melko tasaväkisiä, pienillä muutoksilla yritetään nipistää kierrosajasta kymmenyksiä. Esimerkiksi rattaita saa vaihtaa, muuttaa pyörien kulmia ja säätää renkaiden ilmanpaineita. Lisäksi perän ja keulan jäykistyksiä voi vaihtaa.
Janne-isä sanoo, että karting on laji, jossa neuvoa kysyvälle vastataan rehdisti. Johanna-äiti lisää, että henki on kilpailuissa hyvä.
Ensi kautta varten mietitään, vaihdetaanko ylöspäin raket-luokkaan. Vapaa-ajasta haukkaisee myös toinen harrastus: jääkiekko. Siinäkin riittää harjoituksia ja otteluita.