Arkkitehtiopiskelija Petra Minkkinen kehottaa kiinnittämään huomiota Säkylän Sotilaskodin kattoon ja materiaalien käyttöön. – Salin keskiosan kattorakenteena toimii teräsbetoninen ruudukkomainen palkisto. Maalaamattoman betonin ja punertavien metalliyksityiskohtien liitto luo tilaan mielenkiintoisen tunnelman, hän toteaa.
Veera Reko
Porin prikaatin keskusrakennukset sotilaskoti, muonituskeskus ja urheilutalo kohoavat jylhinä Porilaisaukion ympärillä. Siinä aukion keskellä on otettu monta asentoa ja lepoa ja tunnettu ulkomaailman olevan kaukana porttien toisella puolen.
Monelle varusmiehelle, prikaatin työntekijälle ja satunnaiselle kävijälle rakennusten hahmoista on tullut niin tuttuja, että niiden arkkitehtonista erityislaatuisuutta ei tule edes miettineeksi. Säkyläläislähtöistä Petra Minkkistä prikaatin arkkitehtuuri kiinnostaa, vaikka se on hänelle jo lapsuudesta tuttua ja takana on vuoden varusmiespalvelus Porin prikaatissa. Massiivisten betonirakennusten lumo kiteytyy palvelusajan muistoon Porilaisaukiolta.
– Muistan, kuinka johtajat seisoivat muonituskeskuksen portaiden yläpäässä ja joukot alhaalla. Aurinko porotti valkoiseen tiileen niin, että silmiä ei saanut pidettyä auki ja hikipisarat valuivat selässä. Rakennuksetkin henkivät sitä tahdonvoimaa, tarkoitusta ja toimintaa, jota varten prikaati on olemassa, hän toteaa.
Neljättä vuotta arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa opiskeleva Minkkinen valitsi Säkylän varuskunnan ensimmäisen opinnäytetyönsä aiheeksi myös siksi, että se edustaa 1960-luvun brutalismia, jota useimmat pitävät rumana ja luotaantyöntävänä tyylisuuntana.
Lue lisää Minkkisestä ja Säkylän varuskunnan arkkitehtuurista 4. tammikuuta ilmestyneestä Alasatakunnasta.