Säkylän sotealan luottamusmiehet Janika Heikkilä (vas.) ja Veera Männistö toivovat hyvinvointialueille siirtymisen prosessilta ennen kaikkea mahdollisimman suurta avoimuutta. Vaikka ammattiliitoilla on vahva edustus valmistelevissa toimielimissä, konkreettista paikallista tietoa odotetaan omalta työnantajalta. He työskentelevät eri paikoissa – toinen neuvolassa ja toinen palvelukodissa – mutta vaatevarastossa he saattavat arjessa kohdata, kuten myös luottamusmiesasioissa.
Elli-Mari Ahola
Säkylä, Eura | Millainen toimenkuvani jatkossa on? Joudunko kiertämään ympäri maakuntaa? Näitä kysymyksiä pyöritellään sotealan työntekijöiden kahvipöydissä. Sellainen tuntuma on Säkylän kunnan sotealan luottamusmiehillä, terveydenhoitajia, fysioterapeutteja, psykologeja ja lääkäreitä edustavalla Jukon Janika Heikkilällä ja lähihoitajia edustavalla Superin Veera Männistöllä.
– Jännittää, mitä käytännössä tapahtuu, Veera Männistö summaa.
Palkka ei vaikuta olevan ensimmäinen huolenaihe. Euran kunnan henkilöstöstä vastaava hallintojohtaja Kari Kankaanranta arvioi, ettei siitä kannatakaan olla huolissaan.
– Työehtosopimus sanoo, että tehtävien muuttumatta palkkaa ei saa laskea, joten käytännössä harmonisointi tapahtuu ylöspäin, ellei toimenkuva muutu, hän sanoo.
Hänen ja Säkylän sosiaali- ja terveysjohtaja Taina Juvosen mukaan Eurassa ja Säkylässä hoitoalan perustyöntekijöillä on melko keskimääräiset palkat.
– Säkylässä lähiesimiehet, päälliköt ja asiantuntijat ovat aavistuksen korkeammin palkattuja. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden palkkoja on meillä nostettu, Taina Juvonen sanoo.
Suurimmat huolenaiheet liittyvät luottamusmiesten kokemuksen mukaan toimenkuviin ja työpisteisiin. Rahaa ei liene jaossa maakunnassa ainakaan enempää kuin kunnissa ennen, joten pelkona on työmäärän kasvaminen.
– Työmme on nyt jo melko kuormittunutta. Esimerkiksi me terveydenhoitajat olemme olleet ylimääräisenä työnä koronajäljityksessä, ja perustyössämmekin on koronan aiheuttamaa velkaa, kun vastaanottotoiminta oli välillä vähemmällä, Janika Heikkilä pohtii.
Mitä tulee työpisteisiin, kyseessä on uhka ja mahdollisuus. Luottamusmiesten mukaan monia mietityttää, joutuuko jatkossa kiertämään ympäri Satakuntaa sijaisena. Toisaalta he toivottaisivat tervetulleeksi, että sijaisten löytäminen ja esimerkiksi työkierto helpottuisivat.
Euran perusturvajohtaja Kalevi Mäkipää uskoo, että juuri näihin asioihin hyvinvointialue voi tuoda helpotusta. Hän on hyvin perillä soteuudistuksen kiemuroista, sillä hän istuu ministeriön alueellisessa palvelujen järjestämisen työryhmässä.
Pelkoja jatkuvasta maakunnan kiertämisestä hän toppuuttelee.
– Teoriassa on mahdollista, että säkyläläinen hoitaja lähetetään Kankaanpäähän sijaistamaan, mutta siinä ei ole taloudellisesti järkeä. Jokaisella on kuitenkin sovittu kotipesä, josta muualle lähtiessä tulee korvauksia, hän arvioi.
Hän ei usko henkilöstön mielivaltaisen sijoittelun olevan mahdollista.
– Sairaanhoitaja voi tehdä vain sairaanhoitajan töitä. Vastaanottohoitajan saattaisi voida siirtää kirjaamaan lääkärin viereen, mutta ei kylmiltään leikkaussaliin.
Hän huomauttaa myös, että henkilöstön liikuttelua maakunnan sisällä rajoittaa se, että missään ei ole liikaa väkeä.
Oma lukunsa ovat he, jotka eivät seuraa soten mukana, vaan jäävät kuntiin. Esimerkiksi Veera Männistön edustettaviin kuuluu myös koulunkäyntiavustajia ja varhaiskasvatushenkilöstöä. He joutunevat valitsemaan uuden luottamusmiehen kuntaan jäävien keskuudesta.
Euran kunnan 800 työntekijästä yli 400 siirtyy soten mukana, ja Säkylän 450:stä 150–200. Oma lukunsa sotevalmisteluissa ovat he, jotka tekevät nyt soteen liittyvää työtä, mutta alle puolet työajastaan.
– Kuntiin ei saisi jäädä ylimääräistä työvoimaa, mutta toisaalta kunnista ei saisi tulla liian haavoittuviakaan, Taina Juvonen tiivistää.
Hänen mukaansa Säkylässä suurimmat järjestelyt sijoittunevat taloushallintoon, mutta toimenkuvien kartoitus on vielä aivan alkutekijöissään.
Eurassa kuva on hiukan pitemmällä. Kankaanranta arvioi, että maakunnalle siirtyviä työntekijöitä on ainakin ruokapalveluissa, laitoshuoltajissa ja perusturvan hallinnossa. Heitä, jotka jäävät kuntaan mutta joiden toimenkuva vaatii uudelleenjärjestelyä, on hänen mukaansa Eurassa vain yksittäisiä.
– Yllättävänkin selkeästi se sote näyttäisi olevan napsaistavissa pois. Olemme valmistautuneet tähän jo pitkään, hän toteaa.
Sitten on liuta aloja, joilla osa henkilöstöstä tai tärkeät yhteistyökumppanit siirtyvät: oppilashuolto, työllisyyspalvelut, työpajatoiminta...
– Ehkä ensi keväänä alkaa hahmottua, millaisia kunnista tulee.
– Säilyvätkö nykyiset palvelukodit? Meillä henkilöstö muistaa vielä, kun Säkylä ulkoisti niitä muutama vuosi sitten, ja sitä pelätään. Onko sotekeskukseemme panostettu tarpeeksi, jotta se säilyy? Veera Männistö pohtii.
Sekä Säkylässä että Eurassa on valmistauduttu jo soteuudistukseen toimenkuvia ja organisaatiota säätämällä.
– Esimerkiksi perhekeskuksemme on luotu sillä ajatuksella, että tähän suuntaan maakunnassa mennään, Juvonen sanoo.
Henkilöstö siirtyy hyvinvointialueelle liikkeenluovutuksena – siis lähtökohtaisesti entisin ehdoin. Kari Kankaanranta muistuttaa, että uuden valtavan työyhteisön yhdenmukaistamisessakin on siirtymäaika.
– Se on vuosien työ, jota tekemään tarvitaan armeija väkeä.
Virkamiehet pitävätkin todennäköisenä, että hyvinvointialueella toimitaan aluksi samoissa paikoissa ja samankaltaisissa oloissa kuin nyt. Tulevat aluevaltuustot pääsevät aikanaan päättämään mahdollisista muutoksista.
Isoja ja pieniä kysymysmerkkejä jää kahvipöytiin vielä paljon: Kuka sitten on se esimies, johon otan yhteyttä? Onko luottamusmies jatkossa Porissa asti? Miten uusi työnantaja huomioi henkilöstöään? Ovatko pikkujoulut jäähalleissa ja saako enää koskaan persoonallisia joululahjoja? Aika tuonee lisää vastauksia.