Toki oma-aikakin on tärkeää, mutta silloin, kun sitä ei ole saatavilla, mitäpä jos yhdistäisit kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lapsen kanssa voi viettää laatuaikaa, myös vanhemman oman harrastuksen kautta.
Mari Lundén
Kun arki alkaa stressata liiaksi ja hermot olla turhan kireällä, siirryn ompelukoneen tai taikinakulhon ääreen. Usein lapsi on silloin kotona ja pääsee mukaan äidin harrastusten pariin. Monesti olen kuullut kysymyksen, missä välissä ehdin ommella tai leipoa, kun minulla on lapsi? Ei lapsi ole este oikeastaan millekään tekemiselle, kyse on asenteesta.
Kun hän on pienestä pitäen saanut kaadella jauhoja kulhoon ja leikata kangastilkkuja silpuksi, sujuu viisivuotiaalta moni juttu jo melkeinpä paremmin kuin äidiltä. Muffinseja leipoessa minun hommakseni jää enää jauhojen mittaus ja paistaminen. Ainesosien kulhoon kaataminen, sekoitus, lusikallisten laskeminen, vuokiin asettelu ja koristelu sujuu jo helposti. Toki sotkua tulee ja paljon, mutta mitä sitten, se kuuluu asiaan. Leivonnan jälkeen siivotaan ja sekin tehdään totta kai yhdessä.
Mari Lundén
Sotku on pieni hinta siitä, että olen saanut tehdä sitä, mitä tykkään, ja samalla viettää arvokasta aikaa tyttäreni kanssa. Yleensä parhaat juttutuokiotkin syntyvät kivan tekemisen lomassa. Toki harrastamisen pitää olla lapsen ehdoilla tehtyä, mutta niin kauan kuin hän vapaaehtoisesti haluaa kanssani piirrellä kaavoja ja sekoitella taikinoita, olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Jos se ei enää joku päivä kiinnosta, saa hän harrastaa jotain muuta tai olla harrastamatta.
Vastapainoksi minä menen seisomaan jalkapallokentän laidalle lauantaiaamuisin, satoi tai paistoi. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä juuri sitä mitä rakastaa!