Blogi
Mari
 
Lundén
Täällä kirjoittelee säkyläläinen, käsitöihin hurahtanut, viisivuotiaan tytön äiti. Ruuhkavuosien keskellä nautitaan arjen pienistä iloista, leivotaan yhdessä lapsen kanssa ja ommellaan lastenvaatteita. Blogistani näet pienen palan meidän elämää, tekstin ja kuvien muodossa. Toivottavasti pystyt samaistumaan juttuihini tai saat inspiraatiota tekemisiisi. Tervetuloa meidän matkaan!
9.5.2019 13.13

Saumaillen: Yhteisillä harrastuksilla aikaa perheelle

Työ, kotityöt, lapsen harrastukset, sukulaiset, laskujen maksamiset, ystävät ja nukkuakin pitäisi joskus ehtiä. Kuulostaako tutulta? Nykyarki on usein kiireistä ja stressaavaa, varsinkin kun lapset ovat pieniä, eikä omille harrastuksille tunnu riittävän aikaa millään.

Toki oma-ai­ka­kin on tär­ke­ää, mut­ta sil­loin, kun sitä ei ole saa­ta­vil­la, mi­tä­pä jos yh­dis­täi­sit kak­si kär­päs­tä yh­del­lä is­kul­la. Lap­sen kans­sa voi viet­tää laa­tu­ai­kaa, myös van­hem­man oman har­ras­tuk­sen kaut­ta.

Mari Lundén

Kun ar­ki al­kaa stres­sa­ta lii­ak­si ja her­mot ol­la tur­han ki­re­äl­lä, siir­ryn om­pe­lu­ko­neen tai tai­ki­na­kul­hon ää­reen. Usein lap­si on sil­loin ko­to­na ja pää­see mu­kaan äi­din har­ras­tus­ten pa­riin. Mo­nes­ti olen kuul­lut ky­sy­myk­sen, mis­sä vä­lis­sä eh­din om­mel­la tai lei­poa, kun mi­nul­la on lap­si? Ei lap­si ole es­te oi­ke­as­taan mil­le­kään te­ke­mi­sel­le, kyse on asen­tees­ta.

Kun hän on pie­nes­tä pi­tä­en saa­nut kaa­del­la jau­ho­ja kul­hoon ja lei­ka­ta kan­gas­tilk­ku­ja sil­puk­si, su­juu vii­si­vuo­ti­aal­ta moni jut­tu jo mel­kein­pä pa­rem­min kuin äi­dil­tä. Muf­fin­se­ja lei­po­es­sa mi­nun hom­mak­se­ni jää enää jau­ho­jen mit­taus ja pais­ta­mi­nen. Ai­ne­so­sien kul­hoon kaa­ta­mi­nen, se­koi­tus, lu­si­kal­lis­ten las­ke­mi­nen, vuo­kiin aset­te­lu ja ko­ris­te­lu su­juu jo hel­pos­ti. Toki sot­kua tu­lee ja pal­jon, mut­ta mitä sit­ten, se kuu­luu asi­aan. Lei­von­nan jäl­keen sii­vo­taan ja se­kin teh­dään tot­ta kai yh­des­sä.

Mari Lundén

Sot­ku on pie­ni hin­ta sii­tä, et­tä olen saa­nut teh­dä sitä, mitä tyk­kään, ja sa­mal­la viet­tää ar­vo­kas­ta ai­kaa tyt­tä­re­ni kans­sa. Yleen­sä par­haat jut­tu­tuo­ki­ot­kin syn­ty­vät ki­van te­ke­mi­sen lo­mas­sa. Toki har­ras­ta­mi­sen pi­tää ol­la lap­sen eh­doil­la teh­tyä, mut­ta niin kau­an kuin hän va­paa­eh­toi­ses­ti ha­lu­aa kans­sa­ni piir­rel­lä kaa­vo­ja ja se­koi­tel­la tai­ki­noi­ta, olen sii­tä enem­män kuin kii­tol­li­nen. Jos se ei enää joku päi­vä kiin­nos­ta, saa hän har­ras­taa jo­tain muu­ta tai ol­la har­ras­ta­mat­ta.

Vas­ta­pai­nok­si minä me­nen sei­so­maan jal­ka­pal­lo­ken­tän lai­dal­le lau­an­tai­aa­mui­sin, sa­toi tai pais­toi. Jo­kai­sel­la pi­tää ol­la oi­keus teh­dä juu­ri sitä mitä ra­kas­taa!