Tähän on tultu, löydän itseni päivittelemästä julkisesti nykymaailman menoa.

Ensimmäinen kosketus oli kevyt ja vahva. Tunne oli iloa, pelkoa ja kaikkea siltä väliltä. Aivan tarkkaan en muista, mutta väittäisin, että katsoimme silmästä silmään. Silloin saatu vihreä turvalonkero lohduttaa edelleen, kun suurin tarve keskellä yötä on. Onneksi ei usein ole.

Aloitin viime viikolla kolmen vuoden ankaran harkinnan jälkeen uuden harrastuksen ja ilmoittauduin mukaan Säkylän Urheilijoiden triathlonkouluun. Olen viimeisimmältä kisataustaltani voimanostaja, vartaloltani ja fyysisiltä ominaisuuksiltani sprintterin ja kuulamörssärin väliltä ja veteen heitettynä lähempänä kiveä kuin kalaa. Vedän 30 leukaa ja teen 70 punnerrusta, mutten koskaan läpäissyt uimakoulussa Hylje-merkin taitovaatimuksia.

Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka nukahtavat hetkessä oli aika tai paikka mikä tahansa ja kuorsaavat samaan menoon aamuun asti.

Nyt, kun alkaa olla ilmiselvää, että olen raskaana – olenhan jo jäänyt äitiyslomalle, kun tämä teksti julkaistaan – on aika esittää kiitos. Kiitos jokaiselle, joka ei kysynyt, kiitos kaikille rauhaa ja tilaa antaneille.

Tunnen liudan nuoria naisia, jotka ovat kärsineet siitä, että heille on esitetty aiheetta kysymys: ”Oletko raskaana?” Olen nähnyt, kuinka se suistaa ihannemitoissa olevan potemaan turhia ulkonäköpaineita, saati lievästi ylipainoisen. Lapsettomuudesta kärsivää tai muuten asian kanssa kipuilevaa viaton kysymys voi satuttaa syvästi.

Rantalomat eivät koskaan ole olleet oma juttuni, joten en ole myöskään juuri haikaillut autioille saarille. En ole edes miettinyt vakavasti, mitä ottaisin sinne mukaan, jos lähtö tulisi.

Viime viikolla vietettiin kansainvälistä Pride-viikkoa. Ihmisoikeustapahtumaa, jonka tarkoituksena on muistuttaa, että yhtäläiset oikeudet kuuluvat kaikille meille ihmisille: seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta riippumatta.

Noin vuosi sitten tapahtui siihenastisen elämäni yksi suurimmista muutoksista, nimittäin paluu opiskeluelämään.

Maanantai-iltana sain viestin. Siinä luki seuraavaa: "Voisit nyt ruveta kirjoittamaan sitä kirjaa."