"Ei Säkylässä paljoakaan ostamista ole. Ja meillä oli niin naurettavan vähän aikaa. Emme Katin kanssa ostaneet mitään muuta kuin yhden ainoan jäätelön. Kaikki muut likat ryntäsivät kemikaalikauppaan nimeltä Finni", kirjoitin lyijykynällä, jonka jälki on pahasti alkanut himmetä kuudennella luokalla täyttämäni kirjan sivuilta.
Tarina pääsi siniseen päiväkirjaani, sillä seuraavana aamuna koulun aamunavauksessa pettynyt rehtori tiedotti, että kemikaliokaupassa esillä olleet korut oli varastettu ja varkaat olivat meidän luokan tyttöjä. Vaikka lyijy on haalistunut, niin luokan varkaiden nimet erottuvat yhä hyvin. Olen selvästi kirjoittanut ne ylös huolella.
Paljon muutakin toki tallentui. Sain hymypatsaan ja kevätjuhlassa minulla oli valkoinen vekkihame, punavalkoraitainen pusero ja punaiset kengät. Luokkaretkellä podin kauheaa nuhaa ja ihailin hurjasti Helsingissä näkemiäni mustia ihmisiä, joita ei jazz-viikkoa lukuun ottamatta näkynyt koskaan edes Porin katukuvassa – kotikylästä Luviasta puhumattakaan.
Kesällä meloin merellä kanootilla, sain Intiasta ensimmäisen kirjeenvaihtoystäväni ja lähetin parhaan ystäväni kanssa ihailijakirjeen Rauha S. Virtaselle, jonka Seljan tytöt -kirjasarjaa rakastimme. Kuuntelin c-kasetilta Village Peoplea ja olin nähnyt televisiosta Tuulen viemää, jonka julistin päiväkirjassani maailmankaikkeuden parhaaksi elokuvaksi. 50-luku oli yhä kuumaa muotia – pari vuotta aiemmin ilmestyneen Greace-musikaalin ansiosta, ja muotitietoiset ystäväni pukeutuivat kellohameisiin ja satiinitakkeihin.
Se kuudennen luokan kesä oli silti monin tavoin vielä omassa elämässäni hyvin huoletonta aikaa, vaikka siirtyminen yläasteelle ja kaupunkikouluun häälyi jo mustana pilvenä taivaanrannassa.
Rakas päiväkirjani, olipa tosi kiva tavata kuudesluokkalainen itseni pitkästä aikaa. Ilman sinua olisin unohtanut tämän kaiken.
"On omituista olla 13 vuotta. Vasta 13. Se on pieni ikä ja kuitenkin tunnen itseni vanhaksi ja viisaaksi. Aivan kuin olisin elänyt kauan, kauan", kirjoitin kesäkuussa 1980.
Hassua, että joskus on tuntenut itsensä vanhaksi ja viisaaksi. Nykyään tuntee itsensä vain vanhaksi.