Lunta on tullut ja mennyt tänä talvena. Mitä olet mieltä, tarvitaanko kylmää valkoista pysyvämmin vielä?
Sää tuntuu olevan kaikkien huulilla, mutta entäpä säähän liittyvät sanat, joista monet ovat kerrassaan hurmaavia. Pidätkö lumesta ihan vain sanana? Kaunis, sanon minä. Niin kuin ovat myös lounatuuli, halla, usva, hankikanto, sade ja pumpulipilvi. Alavilla mailla hallan vaara on lause, joka tihkuu a-kyllästeistä ja pehmeää kerrontaa.
Mietitkö koskaan, onko jokin sana tai ilmaus kaunis? Oma vastaukseni on, että toisinaan. En yleensä arvota sanoja niiden merkityksen mukaan. Myönnän silti auliisti, että räntä ja loska eivät ole minustakaan erityisen suloisina sanoina. Sen sijaan nuoska on ihan sievä.
Olet varmasti törmännyt vuosien varrella johonkin monista kilpailuista, joissa on haettu suomen kielen kauneinta sanaa. Kestomenestyjä on ollut merkityksellään ratsastava äiti. Millaisia sanoja sinä pidät kauniina?
Se, miltä sana kuulostaa, kiilaa minulla usein kärkeen. Aivan ihana ja aihetta sivuava sana on onomatopoeettinen, joka tarkoittaa ääntä jäljittelevää sanaa tai ilmausta. Yksi esimerkki on narskua.
Käytän paljon myös kuvailevia deskriptiivisanoja, jotka antavat vaikutelmaa äänneasullaan jonkin muun aistin kuin kuulon avulla havaittavista ilmiöistä. Kipittää on tällainen, vaikka monissa piirretyissä ja animaatioissa tällainen meneminen on saanut myös äänitehosteet.
Yleisesti sanan sointuvuus miellyttää pehmeyden lisäksi. Kestomenestyjiä myös erilaisissa kilpailuissa ovat esimerkiksi luontoaiheiset kastehelmi, aamukaste, hilla, kielo, aava, aamunkoi ja solina. Minusta erityisen kaunis on sana pulputus, jolla on kielteinenkin sivumerkitys puhumiseen linkitettynä.
Hiljaisuus on sananakin rauhoittava ja kaunis. Pilkahdus kuulostaa mukavalta ja synnyttää myönteisiä mielleyhtymiä. Saunaihmisenä pidän myös löylystä.
Toisaalta myös menevät ja osin räyhäkkäätkin sanat voivat olla kauniita. Historioitsija Teemu Keskisarja on nostanut kauneimmaksi viheliäinen-sanan, jossa on minunkin mielestäni menoa ja meininkiä. Myös hiisi ja pirskatti sopivat minun kauneuskäsitykseeni, vaikka kumpaakaan en itse käytä.
Lopussa olkoon rakkaus, joka on Ismo Alangon laulussa ruma sana. Pitänee antaa periksi, merkitys kääntää sen väkisin kauniiksi.