Kun ih­mi­nen ve­tää her­neen ne­nään, seu­raa­mus on vä­li­tön. Her­ne tu­lee sa­la­man­no­pe­as­ti ulos är­ty­myk­se­nä, kiuk­ku­na ja jos­kus jopa vi­ha­na la­ji­to­ve­rei­ta koh­taan. Her­ne voi jää­dä ju­miin ne­nä­on­te­lon uu­me­niin ja mu­hia siel­lä mon­ta päi­vää. Her­neen vih­reä vä­ri­kin on vaih­tu­nut vi­han­pu­nai­sek­si.

Jos joku muu eläin­la­ji ve­tää her­neen ne­nään, seu­raa­muk­set ovat eri­lai­sia.

Kun ru­sak­ko ve­tää her­neen ne­nään, her­ne pois­tuu pie­ne­nä pa­pa­na­na lä­päis­ty­ään ruu­an­su­la­tu­se­li­mis­tön noin vuo­ro­kau­den ku­lut­tua. Her­ne ei ai­heu­ta ru­sa­kol­le ei­kä sen la­ji­to­ve­reil­le mi­tään hait­taa, saa­ti sit­ten rai­va­ria.

Sim­pans­si saat­taa vain ai­vas­taa her­neen ulos ne­näs­tä, syö­dä it­se tai ojen­taa sen so­li­daa­ri­suu­des­ta la­ji­to­ve­ril­leen.

Jos erään kol­man­nen eläin­la­jin yk­si­lö ve­tää her­neen ne­nään, her­ne li­tis­tyy ja vaih­taa ruu­an­su­la­tuk­sen ai­ka­na vä­riä, tul­len kui­ten­kin lo­pul­ta ulos. Ai­heut­ta­en toki ra­ken­nus­työ­mai­den sul­ku­ja ja murs­kat­tu­ja mök­ki­haa­vei­ta, kos­ka rau­hoi­tet­tu eläin­la­ji kaa­taa ra­ken­nus­hank­keet. Tä­män kai­ken voi saa­da ai­kaan yk­si her­neen ne­nään­sä ve­tä­nyt, vi­at­to­man su­loi­nen ja suu­ri­sil­mäi­nen yö­lii­tä­jä – lii­to-ora­va. En niin­kään oli­si huo­lis­sa­ni sii­tä, jos mök­ki­työ­maal­la puo­li­so ve­tää her­neen ne­nään syys­tä, et­tei mök­ki val­mis­tu ajois­sa. Au­ta ar­mi­as, jos lii­to-ora­va te­kee sa­moin, mök­ki ei val­mis­tu vält­tä­mät­tä ol­len­kaan!

Mik­si ih­mi­set vi­hoit­te­le­vat pit­kään­kin, vaik­ka lii­to-ora­van ne­nään men­neel­lä her­neel­lä on pal­jon suu­rem­pia seu­rauk­sia? Pit­kä­vi­hai­suus ei pal­ve­le ke­tään, ei­kä ha­ju­ais­ti­kaan toi­mi kun­nol­la, kun her­ne kal­vaa ne­näs­sä.

Voi­tai­siin ih­mis­la­ji­na ot­taa mal­lia ru­sa­kos­ta. Pi­de­tään her­ne si­säl­lä ni­me­no­maan sen vuo­ro­kau­den ajan. Suu­rin tun­ne­la­taus är­ty­myk­sen ym­pä­ril­tä ka­to­aa, ei­kä pit­kä­vi­hai­suus pää­se hii­pi­mään ali­ta­jun­taan.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ti­lan­ne on to­den­nä­köi­ses­ti jo rau­hoit­tu­nut, ja her­ne pää­see pois­tu­maan il­man suu­rem­pia seu­rauk­sia. Kai­kil­le jää pa­rem­pi mie­li, ja kes­tä­vä huo­mi­nen huo­mi­oi­den ruo­ka­hä­vik­ki pie­ne­nee her­neen ver­ran, kun sitä ei tuh­la­ta kiuk­kuun ne­nään ve­tä­mi­sen jäl­keen.

Maa­il­ma on kai­kil­le pa­rem­pi paik­ka, kun kä­sit­te­lee ne­nään ve­det­tyä her­net­tä oi­kein.