Pohdin yksi päivä, mistä minä tulen ja minne haluan asettua asumaan. Synnyin Helsingissä vuonna 1997. Muutimme sieltä kuitenkin hyvin nopeasti, ollessani 2-vuotias Nurmijärven kunnan kylään Klaukkalaan. Sain viettää lapsuuteni rauhallisella paikkakunnalla.
Vanhempani työskentelivät Helsingissä, ja minä ja veljeni olimme saaneet koulupaikat yläkoulusta Helsingistä – muutto oli siis jälleen edessä.
Olen asunut Helsingissä suurimman osan elämästäni. Lukiossa ollessani kuitenkin päätin, että haluan hakea opiskelupaikkaa toiselta paikkakunnalta. Turku on ollut minun kotipaikkakuntani nyt viisi vuotta. Se tuntuu kodilta, mutta niin tuntuu Helsinkikin.
Tieni on johdattanut minut muutama vuosi sitten Euraan. Olen viettänyt täällä monia viikonloppuja sekä pari kesää ihan asunutkin. Euraan olen sopeutunut mielestäni hyvin, vaikka aluksi minua häiritsivät takapihalla rääkyvät räkättirastaat – niin vieraantunut luonnosta oli tämä Stadin snobi!
Oma takapiha ja grilli, kesäillan pyörälenkit Möljän uimarantaan vehreän Ruukinpuiston läpi, kiireettömyys ja ruuhkattomuus ovat asioita, joita arvostan Eurassa. Nautin kuitenkin myös kaupungin elämästä: junan ääni sen ohittaessa asuntoni, kaupungin yöstä kotiin palaavat ihmiset, joiden naurun kuulen ikkunastani sekä sunnuntaiaamun torikahvit Kauppatorilla.
Olen kokenut tästä pientä identiteettikriisiä: Olenko helsinkiläinen, turkulainen vai klaukkalalainen? Onko kesäeuralaisesta tulossa kovaa vauhtia euralainen? Minne haluan asettua asumaan?
Juuret ovat tärkeä osa elämää, minulla on niitä ehkä liikaa.
Samalla näen myös rikkautena sen että olen asunut monessa keskenään hyvin erilaisissa paikassa. Pystyn sopeutumaan nopeasti erilaisiin ympäristöihin: rakastan suurkaupunkien vilinää, mutta yhtälailla nautin rauhallisesta järvimaisemasta ja hiljaisuudesta.
Enää en häiriinny linnuista – ainakaan yhtä paljon kuin ennen.
Minne seuraavaksi? Vai jäisinkö tänne? Ehdotuksia otetaan vastaan.