19.1.2021 12.30
Kulttuuri
 
Liisa Nykänen

Lukuhetkessä lapsi ja aikuinen ovat läsnä

Kuusivuotias Ella ja neljävuotias Iida Nurminen tykkäävät monista kirjoista. Isoäiti Aira Savisaari lukee heille Tatun ja Patun outoa unikirjaa. Tyttöjen suosikki on myös Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki.

Kuusivuotias Ella ja neljävuotias Iida Nurminen tykkäävät monista kirjoista. Isoäiti Aira Savisaari lukee heille Tatun ja Patun outoa unikirjaa. Tyttöjen suosikki on myös Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki.

Risto Savisaari

image

Eura | Lapsen ja aikuisen yhteinen lukuhetki on euralais­kir­jailija Aira Savisaaren mielestä kullan arvoinen asia.

– Kun ai­kui­nen lu­kee lap­sel­le, ky­sees­sä on läs­nä­o­lo­ti­lan­ne, jol­loin mo­lem­mat ovat tii­viis­ti kiin­ni sa­mas­sa het­kes­sä. Sil­loin ai­kui­nen py­säh­tyy ole­maan lap­sen kans­sa, hä­nen kä­des­sään ei ole kän­nyk­kä, ei­kä hän yri­tä teh­dä mi­tään muu­ta sa­maan ai­kaan. Se het­ki on lap­sel­le, ja sii­tä voi nous­ta vaik­ka mil­lais­ta kes­kus­te­lua. Kan­nat­taa ol­la herk­kä­nä lap­sen ky­sy­myk­sil­le ja ju­tuil­le, Ai­ra Sa­vi­saa­ri sa­noo.

Lu­ke­mi­nen on ää­ret­tö­män tär­ke­ää lap­sen kie­len ke­hi­tyk­sel­le, ja Ai­ra Sa­vi­saa­ren mu­kaan kir­jo­jen kaut­ta on hyvä myös ot­taa kä­si­tel­tä­väk­si vai­kei­ta­kin asi­oi­ta, ku­ten su­rua, yk­si­näi­syyt­tä tai vaik­ka kiu­saa­mis­ta. Kir­ja voi ol­la väy­lä, min­kä kaut­ta ale­taan hah­mot­taa eri­lai­sia "mie­len möyk­ky­jä". Pie­nen lap­sen pääs­sä voi liik­kua iso­ja asi­oi­ta, joi­ta hän poh­tii ja joi­hin hän toi­voo saa­van­sa vas­tauk­sen.

– Kan­nat­taa käyt­tää avuk­si kir­jas­ton hen­ki­lö­kun­nan am­mat­ti­tai­toa, ja ky­syä heil­tä, esi­mer­kik­si mis­sä kir­jois­sa kä­si­tel­lään sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta ha­lu­aa ot­taa lap­sen kans­sa pu­heek­si. Mei­dän Suo­men kir­jas­tom­me ovat var­si­nai­sia hel­miä. Niil­lä on suu­ri mer­ki­tys las­ten lu­ku­tai­toon, sil­lä ne pääs­tä­vät ih­mi­set lä­hel­le kir­jo­ja ja tuo­vat ne kaik­kien saa­ta­vil­le, Ai­ra Sa­vi­saa­ri sa­noo.

Kun hän it­se 80-lu­vul­la muut­ti per­hei­neen Eu­raan, kau­as lä­heis­ten tu­ki­ver­kos­tos­ta, kir­jas­to ja neu­vo­la muo­dos­tui­vat nuo­rel­le äi­dil­le tär­keik­si pai­koik­si. Ne tu­ke­vat lap­si­per­hei­tä, ja kum­mas­ta­kin saa neu­vo­ja esi­mer­kik­si sii­hen, mi­ten voi aut­taa lap­sen kie­lel­lis­tä ke­hi­tys­tä. Neu­vo­las­sa seu­ra­taan lap­sen ko­ko­nais­val­tais­ta kas­vua, ja näh­dään koko ajan, "mis­sä men­nään".

Miehet poikien lukemismalleiksi

– Poi­kien lu­ke­mi­ses­ta kan­ne­taan ko­vas­ti huol­ta. Sii­nä voi­si ol­la hy­väk­si, jos myös isät ja isoi­sät suo­sit­te­li­si­vat ja hank­ki­si­vat po­jil­le ja toki myös ty­töil­le kir­jo­ja ja kä­vi­si­vät las­ten kans­sa ny­kyis­tä enem­mään kir­jas­tos­sa. Mal­lin vai­ku­tus on suu­ri kai­kes­sa käy­tö­sop­pi­mi­ses­sa, jo­ten las­ten oli­si tär­ke­ää näh­dä, et­tä ai­kui­set­kin ovat kiin­nos­tu­nei­ta lu­ke­mi­ses­ta. Kir­jo­jen maa­il­mal­la on val­ta­va voi­ma, ja sen soi­si tu­le­van osak­si kaik­kien las­ten elä­mää ai­na­kin jos­sain vai­hees­sa.

Ai­ra Sa­vi­saa­ri on kir­joit­ta­nut it­se 1980-lu­vul­ta läh­tien noin 30 las­ten ja nuor­ten kir­jaa. Par­hail­laan on te­keil­lä seit­se­mäs Nii­lo-sar­jan kir­ja Nii­lo kyl­vää. Se il­mes­tyy maa­lis­kuus­sa ja on suun­nat­tu al­le kou­lui­käi­sil­le ja eka­luok­ka­lai­sil­le.

Hän pyr­kii ku­vaa­maan kir­jois­saan sitä elä­mää, mikä on las­ten sil­mien lä­hel­lä. Kun jo­kin ai­he al­kaa tun­tua hä­nes­tä tosi kiin­nos­ta­val­ta, sitä on alet­ta­va tut­kia, ja kir­jan hah­mo saat­taa ke­hit­tyä vaik­ka jon­kin ta­pah­tu­man kaut­ta. Tar­vi­taan pal­jon poh­ja­työ­tä, mut­ta sii­tä se läh­tee syn­ty­mään, kir­ja.

– Maa­il­ma on muut­tu­nut mel­koi­ses­ti, ja mie­les­tä­ni hy­vään suun­taan. Van­ho­ja las­ten kir­jo­ja lu­kies­sa jos­kus oi­kein kau­his­tuu nii­tä ka­ma­luuk­sia, joi­ta niis­sä vi­li­see. Lap­sia hy­lä­tään, van­hem­mat ovat ka­dok­sis­sa ja kaik­kea muu­ta hur­jaa ta­pah­tuu. Ny­ky­a­jan las­ten kir­jois­sa kun­ni­oi­te­taan ih­mis­tä ja ol­laan tasa-ar­voi­sem­pia kuin en­nen, Ai­ra Sa­vi­saa­ri miet­tii.

Hän elää vah­vas­ti las­ten­las­ten­sa ar­jes­sa, ja lu­kee heil­le pal­jon. Prin­ses­sa Pik­ki­riik­ki on täl­lä het­kel­lä suo­si­os­sa.

– It­sek­se­ni luen pal­jon ru­nois­ta dek­ka­rei­hin ja kai­ken­lais­ta sil­tä vä­lil­tä. Lap­se­na asuin Yli-Ii:ssä Ou­lun ja Ro­va­nie­men vä­lil­lä ja ah­min kou­lun kir­jas­ton kir­jo­ja niin, et­tä olin en­nen mur­ro­si­kää lu­ke­nut jo ve­nä­läi­set klas­si­kot­kin, Ai­ra Sa­vi­saa­ri ker­too nau­ra­en.

Näköislehti

Menovinkit

Instagram

Menovinkit

Instagram