Ruoka-avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut viime aikoina.
Liisa Nykänen
Kovan, eristyksiä, tapahtumien peruutuksia ja yritysten sulkemisia täynnä olleen kevään jälkeen vietettiin lähes normaalilta tuntunut kesä. Keväällä moni jaksoi tautipelosta ja -ahdistuksesta huolimatta uskoa, että kesällä kaikki olisi paremmin. Tiukkojakin kokoontumisrajoituksia opittiin noudattamaan tarkasti, turvavälejä vahdittiin ja käsien ahkerasta pesemisestä tuli hyvä tapa.
Nyt syksyn tultua Suomen koronaluvut kasvavat taas huolestuttavasti. Terveysviranomaiset varoitukset tuntuvat kaikuvan välillä kuuroille korville, sillä tiiviitäkin yhdessäolotapahtumia on järjestetty, ja monesta niistä on levinnyt tautiryppäitä eri puolille maata. Nyt meillä ei ole odotettavissa kesä, valoa ja aurinkoa vaan syksy, pimeyttä ja kylmää.
Nyt aletaan koetella paitsi terveydenhuollon voimia ja yhteiskunnan toimivuutta myös kanssaihmisten inhimillisyyttä ja auttamisen halua. Moni koronakeväästä kärsinyt ei ole selvinnyt ahdingostaan vieläkään, ja tarvitsee toisten apua arjessaan. Kaikenlaiselle turvaohjeita noudattaen annettavalle lähimmäisavulle on käyttöä.
Erilaisissa ylijäämäruuan jakelupisteissä on nähty ruokajonojen kasvavan, mutta ainakin Eurassa ja Säkylässä tarpeeseen on pystytty vastaamaan. Seurakunnat ja Rauman seudun katulähetys hoitavat täällä tärkeää ruokajakelua, jonka mahdollistavat alueen ruokakauppiaat ja elintarvikeyritykset.
Vanhukset ja hoivakodeissa asuvat eristettiin keväällä tiukkaan koronakaranteeniin, eikä moni nähnyt läheisiään pitkään aikaan. Toivottavasti siitäkin on opittu jotain, ja voidaan erikoisjärjestelyillä mahdollistaa ihmisten tapaamisia, sillä toisen ihmisen tuki on tautitilanteen pahetessa äärimmäisen tärkeää.