Suurin osa susihavainnoista on yksittäistä susista, jotka liikkuvat esimerkiksi pelloilla. Joskus näköhavainto osoittautuu lopulta toiseksi nelijalkaiseksi.
Juha Kaita-aho / arkisto
Yleensä minkä tahansa ilmiön – myös susien – kannalta on rakentavinta, kun keskustelua käydään moniäänisesti. Jos asiallisista kannanotoista vaikenee siksi, ettei halua leimautua tiettyyn joukkoon tai kaihtaa vastareaktioita, keskustelu voi typistyä ääripäiden huutokilpailuksi tai sitten samanmielisten poteroitumiseksi. Kumpikaan tapa ei edistä itse asiaa.
Kiivaimmin susikeskustelua on 2010-luvulla herättänyt kannankoko. Vuoropuhelulle olisi kuitenkin tilausta muistakin näkökulmista, kuten karkotuskeinoista ja susien taloudellisista vaikutuksista. Silloin kansallisen päätöksenteonkin tueksi saataisiin todellisuutta laajasti kuvaavaa ja siinä hyödynnettävää tietoa, ja toisaalta ne, joita susien liikkeet eniten koskettavat, tulisivat kuulluiksi.
Susi- tai muista suurpetohavaintojen kohdalla on myös tärkeää muistaa, että havainnoille on mediaa ensisijaisempiakin paikkoja. Niistä voi aina ilmoittaa alueelliselle petoyhdyshenkilölle, mutta poliisin toimintaohjeiden mukaan varsinkin silloin, kun susi aiheuttaa huolta tai mahdollista uhkaa. Uhkaa, vaaraa tai vakavaa vaaraa aiheuttavista susista yhteys tulee ottaa suoraan poliisiin. Käytännössä siis petoyhdyshenkilölle ilmoitetaan, kun susi tai sen jäljet havaitaan lähellä asuin- tai tuotantorakennuksia sekä silloin, kun havainto tehdään piha-alueella, mutta eläin poistuu heti ihmisen havaittuaan. Havainto on poliisiasia, kun susi liikkuu rakennetuissa ympäristöissä tai asuinalueilla pidempään tai käyttäytyy uhkaavasti ihmistä tai hihnan päässä olevaa koiraa kohtaan.
Pyhäjärviseudullakin susien kanssa eletään monenlaisissa todellisuuksissa. Kun reviireitä on lähekkäin paljon, yksittäisiä havaintoja voi tulla taajamien ulkopuolelta liki missä vain. Toisaalla susi on säännöllinen vierailija lähellä kotipihoja ja haastaa jopa elinkeinon harjoittamista. Moni heistä kaipaisi tilanteeseen muutosta.