Juhlavuoden teema, lyhyt ja ytimekäs Yhdessä oli hieno valinta. 100-vuotisjuhlavuosi yhdisti ihmisiä erilaisiin tempauksiin ja tapahtumiin jo pitkin vuotta, ja joulukuun huipentuma oli vertaansa vailla. Juhla kohotti arjen yläpuolelle ainakin hetkeksi, ja sitä me tarvitsimme.
Ehkä osaltaan juuri teemansa ansiosta juhla myös sai niin koskettavia sävyjä.
Esimerkiksi Säkylän paraatissa itsenäisyyspäivän aattona puhunut Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari toi veteraanien Kaveria ei jätetä -periaatteen tähän päivään ja ehdotti, että ottaisimme yhteyttä vaikka johonkin ihmiseen, josta emme hetkeen ole kuulleet. Välittäisimme ja ilahduttaisimme.
Tasavallan presidentin juhlavastaanotolla Linnassa haastateltu Aira Samulin sanoi, että juhlavuodessa ja erityisesti itsenäisyyspäivän aatossa ja itsenäisyyspäivässä on ollut paljon rakkautta ilmassa ihmisten välillä.
Nuorten miesten kunniavartiossa muun muassa Euran sankarihaudalla koettiin kenties juhlien sykähdyttävimmät yhteisyyden ja välittämisen hetket. Tuntemattomaksi jäänyt omainen saattoi kiittää tuntematonta nuorukaista, että tämä oli halunnut seisoa juuri hänen kaatuneen läheisensä haudalla. Ja tehdä näkyväksi veteraanien, silloisten hyvin nuorten miesten ja heidän perheidensä uhraukset.
Itsenäisyyspäivän vietto on usein ollut sotien, pääasiassa talvi- ja jatkosodan muistelemista. Tänä vuonna muisteltiin enemmän myös vuoden 1918 tapahtumia. Näitä kertomuksia tarvitaan, mutta nyt niiden rinnalla, niiden ylikin nousivat muut asiat: Puhuttiin suomalaisista ja suomalaisuudesta. Siitä puheesta jäi aito ylpeys: Me, pohjoisen synkeät jurottajat olemme myös vaatimattomia ja rehellisiä vastuunkantajia ja työllämme rakentaneet hyvän maan.