Paineet koulujen digitalisoinnista lisääntyivät, kun uusi opetussuunnitelma astui voimaan kaksi vuotta sitten. Tuolloin Opetushallitus määritteli, että uutta tieto- ja viestintäteknologiaa tulisi tavalla tai toisella hyödyntää jokaisessa oppiaineessa peruskoulussa. Lukion puolella digikehitystä vei eteenpäin ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen, jonka seurauksena suurin osa perinteisistä kurssikokeista tehdään nykyisin tietokoneella.
Säkylän ja Euran kouluissa kehityksen kelkkaan on hypätty järki edellä. Vaikka kunnat ovat tukeneet oppilaitoksia esimerkiksi parantamalla verkkoyhteyksiä ja uusimalla laitteita, kouluissa ymmärretään edelleen, mikä on oppimisen perusta. Hienoinkaan digilaite ei nimittäin korvaa opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta, eikä laitteista ole apua, jos niitä käytetään vain tavan vuoksi – vailla ymmärrystä kasvatuksellisista tavoitteista.
Pulpeteille kirjojen viereen kavunneet läppärit ja tabletit eivät itsessään opeta mitään, jos niitä ei osata käyttää oppimisen välineinä. Laitteet tulisikin nähdä alustoina, joiden päälle oppiminen rakennetaan. Tällöin esimerkiksi oppilaiden omat älypuhelimet voivat olla häiriötekijöiden sijaan välineitä, joiden kautta oppilaita ohjataan uuden tiedon lähteille ja viisaampaan digikulttuuriin myös vapaa-ajalla.
Digitaalisessa maailmassa selviäminen ei ole itsestäänselvyys lapsille ja nuorille, vaikka he käyttäisivät laitteita näppärästi. Rajattomien verkkosisältöjen edessä tarvitaan aikuisten ymmärrystä ja kykyä asettaa laitteiden käytölle pelisääntöjä.
Pedagogisten tavoitteiden lisäksi koulujen digitalisointia tulisi tarkastella jatkossa enemmän myös opettajien ja opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Siksi on hyvä, että Säkylän ja Euran kouluissa digitalisaatioon suhtaudutaan maltilla ja perinteisiä oppimateriaaleja ja menetelmiä hyödynnetään uusien rinnalla.