Ylioppilastutkinnon merkitys on nousussa, kun sen painoarvo korkeakoulujen pääsykokeissa kasvaa. Tutkinto on ollut rankka suoritus jo ennenkin. Jopa niin, että on kuultu sanottavan, ettei yo-kirjoitusten jälkeen yhtä kovaa testauksen paikkaa eteen tule. Tutkinnon läpäisseet voivat syystä olla ylpeitä suorituksestaan.
Riemun päivä voi silti olla monelle myös epävarmuuden ja ahdistuksen päivä. Läheskään kaikki eivät vielä tiedä, mitä tekisivät tulevaisuudessa, eikä enää kannata ajatella, että menen nyt opiskelemaan sinne minne satun pääsemään ja katson asiaa uudelleen vuoden kuluttua. Niin sanottu ensikertalaisuussääntö kurittaa alan vaihtajaa, ja tekee välivuodet houkuttelevammiksi.
Lisäksi kilpailu jatko-opintopaikoista on armotonta. Eikä se ole vuosien saatossa muuttunut kuin ankarammaksi, vaikka varsinkin viime vuosina on vaadittu, että nuoret pitäisi nopeammin saada "tuutista ulos" ja "yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi" eli tekemään tulosta työelämään – ja paikkaamaan samalla myös työvoimapulaa.
Tätä taustaa vasten voi edelleen ihmetellä, miksi opiskelupaikan saaminen on niin kilpailtua ja vaikeaa. Eikö kaikkien etu olisi, jos jatko-opintohaluiset hieman helpommalla pääsisivät kouluihin, joihin haluavat?
Äskettäin taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD kehotti Suomea helpottamaan nuorten siirtymistä lukioista ja ammattikorkeakouluista korkeakouluihin. Järjestön raportin mukaan nykyään siinä onnistuu heti valmistumisensa jälkeen vain neljännes, ja se tekee Suomen korkeakoulujärjestelmästä yhden valikoivimmista.
Järjestö ehdottaa muun muassa koulutuksen kapasiteetin laajentamista. Siinä olisi uudelle hallitukselle tehtävää. Koulutukseen kannattaa investoida.