15.10.2024 7.55
Pääkirjoitukset
 
Mirja Linnemäki

Päättäjien monet roolit hämmentävät – kaksoisroolien varalta tarvitaan selkeä ohjeistus

Ensi keväänä on paikkoja jaossa kuntien ja hyvinvointialueiden luottamustehtäviin. Varsinkin pienissä kunnissa ne tahtovat kasaantua samoille ihmisille.

Ensi keväänä on paikkoja jaossa kuntien ja hyvinvointialueiden luottamustehtäviin. Varsinkin pienissä kunnissa ne tahtovat kasaantua samoille ihmisille.

Mirja Linnemäki / arkisto

En­si ke­vät on vaa­lien "su­per­ke­vät", kun kun­ta- ja alu­e­vaa­lit käy­dään en­si ker­taa yh­tä ai­kaa. Kes­kus­te­luun nou­se­vat var­mas­ti myös päät­tä­jien kak­sois­roo­lit.

Kak­sois­roo­lil­la tar­koi­te­taan sitä, et­tä luot­ta­mus­hen­ki­lö is­tuu esi­mer­kik­si sekä oman kun­tan­sa val­tuus­tos­sa tai kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa ja on sa­mal­la myös hy­vin­voin­ti­a­lu­een luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä. Kol­mas­kin roo­li voi ol­la eli kan­sa­ne­dus­ta­juus, mik­sei nel­jäs­kin, jos eh­ti­si vie­lä mi­nis­te­ri­nä­kin toi­mi­maan. Is­tu­mi­nen mo­nel­la "pal­lil­la" ja sen tuo­mat edut ja hai­tat nou­si­vat esiin, kun hy­vin­voin­ti­a­lu­eet toi­vat tul­les­saan uu­den hal­lin­to­ta­son.

Py­hä­jär­vi­seu­dul­la häm­men­nys­tä he­rät­ti äs­ket­täin se, et­tä Sä­ky­län ai­noa alu­e­val­tuu­tet­tu ja alu­e­hal­li­tuk­sen jä­sen Mar­jo Jas­pa jou­tui jää­vää­mään it­sen­sä Sä­ky­län ter­veys­pal­ve­lu­ja kos­ke­vas­ta pää­tök­sen­te­os­ta, kos­ka on myös Sä­ky­län kun­nan­hal­li­tuk­sen va­ra­jä­sen. Tiu­koil­le men­nees­tä alu­e­hal­li­tuk­sen ää­nes­tyk­ses­tä oli es­teel­li­se­nä pois­sa myös Eu­ran kun­nan­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Har­ri Leh­to­nen, kos­ka pää­tet­tä­vä­nä oli­vat Sä­ky­läs­tä Eu­raan siir­ty­vät pal­ve­lut.

En­sim­mäis­ten alu­e­vaa­lien jäl­keen vuon­na 2022 tut­kit­tiin, et­tä kol­me nel­jäs­tä ää­nes­tä­jäs­tä va­lit­si omas­sa kun­nas­sa asu­van eh­dok­kaan, jopa ohi puo­lu­e­kan­nan, tur­va­tak­seen pai­kal­lis­ten pal­ve­lu­jen, eri­tyi­ses­ti ter­veys­kes­kuk­sen säi­ly­mi­sen omas­sa kun­nas­saan. Ää­nes­tä­jien häm­men­nyk­sel­le, jopa kiu­kul­le, on siis syyn­sä, kun ole­tuk­sen­sa on ol­lut, et­tä oma eh­do­kas is­tuu päät­tä­mäs­sä ni­me­no­maan se "kun­ta­hat­tu" pääs­sä.

Tar­peen oli­si­kin sel­keä lin­jaus sii­tä, et­tä sama ih­mi­nen ei voi ol­la mo­nes­sa roo­lis­sa. Oh­jeis­tus voi ol­la tar­peen pait­si jää­viys­syis­tä myös luot­ta­mus­hen­ki­lön ajan­käy­tön­kin kan­nal­ta; asi­oi­hin pys­tyy var­mas­ti pe­reh­ty­mään pa­rem­min, jos nii­tä ei ka­saan­nu mo­nes­ta suun­nas­ta.

Eri asia sit­ten on, mis­tä löy­tyy tar­peek­si vä­keä hal­lin­non eri ta­soil­le – eli luot­ta­mus­hen­ki­lön näi­nä ai­koi­na var­sin epä­kii­tol­li­seen teh­tä­vään kur­juut­ta ja­ka­maan.

Ota kantaa