Erityisen huonosti on vesillä mennyt kesä-heinäkuussa: 40 hukkunutta, joista liki 30 miehiä. Kesällä on hukkunut myös poikkeuksellisen paljon lapsia eli kuusi alle 15-vuotiasta.
Keskimäärin Suomessa hukkuu 100–150 henkeä vuosittain. Se on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja tuntuu oudolta myös siksi, että järviähän meillä riittää – uusimman laskennan mukaan peräti 168 000 vähintään puolen hehtaarin kokoista vesialuetta.
Syitä suomalaisten hukkumisalttiuteen on listattu monia. Vikaa on löydetty asenteista; vesille lähdetään ilman pelastusliivejä, uimaan mennään pimeässä tai humalassa, omat taidot kuvitellaan paremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Käy myös niin, että veden äärellä unohdetaan valvoa kaveria eikä ymmärretä, että hukkuminen voi käydä nopeasti ja äänettömästi.
Suomalaisista 15–64-vuotiaista vain alle 70 prosenttia osaa uida eli pystyy uimaan 200 metriä. Ruotsissa tämän osaa liki 90 prosenttia. Osasyynä suomalaisten huonompaan tulokseen on esimerkiksi se, että kaikilla kunnilla ei ole varaa järjestää uimaopetusta.
Tämä ei päde meillä: Euran uimahallissa opettelee joka kevät ja kesä uimaan ainakin 600–700 lasta Eurasta, Säkylästä ja Yläneeltäkin, ja koulujen liikuntajaksoihin kuuluu uintia. Kun halli on kesän kiinni, riittää kuntien saunarantoja uimaharjoitteluun. Säkylässä myös Lions Clubit tukevat pienten lasten uimakoulua.
Muutakin tarvitaan. Veteen totuttelun pitäisi alkaa jo varhain, vauvauinnista tai kylpyhetkistä kotona. On tärkeää, ettei lapsi pelkää vettä eikä toisaalta liian kauan turvaudu apuvälineisiin pinnalla pysyäkseen – pahimmillaan erilaiset kellukkeet tai vesilelut estävät oppimista.
Kannattaa myös muistaa, että uimataidon voi hankkia aikuisenakin.